EESC Info January 2025

Kielivaihtoehdot:

ETSK:n puheenjohtajan alkusanat

Vuonna 2025 meillä on yhteinen vastuu entistä vahvemman Euroopan rakentamisesta.

Vuoden 2025 alkaessa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Puola on tuonut esiin tarpeen käsitellä kiireellisesti ja päättäväisesti monitahoisia haasteita, jotka muovaavat Euroopan nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Puolan johdon yleisenä teemana on turvallisuus, ja sen tavoitteena on ohjata unionia vuonna, joka on ratkaisevan tärkeä EU:n selviytymiskyvyn, yhteenkuuluvuuden ja edistyksen kannalta.

Read more in all languages

Vuonna 2025 meillä on yhteinen vastuu entistä vahvemman Euroopan rakentamisesta.

Puheenjohtajavaltio Puolan asettamat painopisteet heijastavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa turvallisuuden moniin ulottuvuuksiin. Sisäinen turvallisuus sekä erityisesti rajojen suojelu ja disinformaation torjunta edellyttävät valppautta uusien uhkien varalta. Ulkoisen turvallisuuden osalta keskitytään puolustusvalmiuksien vahvistamiseen, innovoinnin edistämiseen ja laajentumispyrkimyksien nopeuttamiseen vakauden varmistamiseksi EU:n naapurustossa. Samalla taloudellinen turvallisuus sekä energia-, elintarvike- ja terveysturva ovat edelleen keskeisessä asemassa EU:n riippumattomuuden ja sen kansalaisten hyvinvoinnin varmistamisessa.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on valmis antamaan täyden tukensa puheenjohtajavaltion ohjelmalle ja hyödyntämään ainutlaatuista rooliaan kansalaisyhteiskunnan äänenä. ETSK osallistuu aktiivisesti keskusteluihin siitä, miten voidaan turvata Euroopan kilpailukyky ja samalla varmistaa, että ketään ei jätetä jälkeen edessä olevissa siirtymissä, olipa sitten kyse vihreästä siirtymästä, digitalisaatiosta tai talouden siirtymästä.

Tälle vuodelle antaa leimansa myös poliittinen uudistuminen, sillä uusi Euroopan komissio on aloittamassa toimikauttaan. Tämä tarjoaa tilaisuuden muokata poliittisia puitteita ja toteuttaa aloitteita, jotka ovat unionin kansalaisten odotusten mukaisia. ETSK aikoo omalta osaltaan tukea tätä uutta vaihetta ja varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten näkemykset otetaan huomioon EU:n päätöksenteossa.

Vuonna 2025 meidän tulee muistaa yhteinen vastuumme rakentaa entistä vahvempaa ja osallistavampaa Eurooppaa. ETSK kannattaa jatkossakin oikeusvaltioperiaatetta, kestävää kehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan näkemykset otetaan huomioon EU:n asialistalla. Pyrimme yhdessä puheenjohtajavaltio Puolan kanssa vastaamaan nykypäivän kiireellisiin haasteisiin ja tasoittamaan tietä turvalliselle, kilpailukykyiselle ja yhtenäiselle Euroopalle tulevia sukupolvia varten.

Oliver Röpke

ETSK:n puheenjohtaja

Yllätysvieras

EU:n toiminnassa Assadin jälkeisessä Syyriassa on haasteita, jotka liittyvät humanitaaristen tarpeiden, muuttoliikepolitiikan sekä maan vakauttamisen ja jälleenrakentamisen tasapainottamiseen. Vaarana on, että palauttamisia priorisoidaan ja nopeutetaan sisäpoliittisista syistä ja lyhytnäköisin ratkaisuin, kun taas koordinoiduilla ja tasapainoisilla menettelyillä voitaisiin Syyrian vakauttamista ja pitkän aikavälin kehitystä edistää ratkaisevalla tavalla, kirjoittaa ETSK-infon yllätysvieras Alberto-Horst Neidhardt, European Policy Centren johtava muuttoliikeasiantuntija.

Read more in all languages

ASSADIN JÄLKEINEN SYYRIA: EU:N OMAKSUMA TOIMINTALINJA SYYRIALAISTEN PALAUTTAMISISSA VOI MERKITÄ KÄÄNNEKOHTAA SEN MUUTTOLIIKEPOLITIIKASSA

Alberto-Horst Neidhardt

Kuukauden kuluttua Bashar al-Assadin julman valtakauden päättymisestä EU:n viralliset toimenpiteet ovat rajoittuneet lähinnä ilmoitukseen kehitysavun ja talouden vakauttamistuen antamisesta. On edelleen epäselvää, poistetaanko Syyriaa koskevat pakotteet ja milloin ne poistetaan. EU:n tuki riippuu vähemmistöjen suojelusta ja muista takeista, joiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Syyrian monimutkaiset poliittiset, turvallisuuteen liittyvät ja humanitaariset dynamiikat viittaavat siihen, että kaikenlainen demokratian vakiinnuttaminen tulee olemaan hidasta ja haastavaa.

Read more in all languages

Alberto-Horst Neidhardt

Kuukauden kuluttua Bashar al-Assadin julman valtakauden päättymisestä EU:n viralliset toimenpiteet ovat rajoittuneet lähinnä ilmoitukseen kehitysavun ja talouden vakauttamistuen antamisesta. On edelleen epäselvää, poistetaanko Syyriaa koskevat pakotteet ja milloin ne poistetaan. EU:n tuki riippuu vähemmistöjen suojelusta ja muista takeista, joiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Syyrian monimutkaiset poliittiset, turvallisuuteen liittyvät ja humanitaariset dynamiikat viittaavat siihen, että kaikenlainen demokratian vakiinnuttaminen tulee olemaan hidasta ja haastavaa. Tilanteessa testataan EU:n kykyä puhua yhdellä äänellä ja rakentaa yhdessä maan tulevaisuutta. Useat Euroopan maat ovat kuitenkin epäröimättä asettaneet etusijalle välittömän yhteisen prioriteetin: kotiseudultaan siirtymään joutuneiden syyrialaisten palauttamisen. Vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun Assadin hallinto oli menettänyt Damaskoksen, Itävalta – jossa Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) johtaja Herbert Kickl sai toimeksiannon muodostaa uuden hallituksen – ilmoitti paluubonuksesta ja niiden syyrialaisten karkotusohjelmasta, joilla on rikosrekisteri. Alankomaissa puolestaan äärioikeistolaisen nationalistisen Geert Wildersin johtama koalitiohallitus suunnittelee turvallisten alueiden määrittämistä palauttamista varten. Myös Saksa ilmoitti, että syyrialaisille myönnetyn suojelun tarve arvioidaan uudelleen ja suojelu peruutetaan, jos maan olot vakiintuvat. Muut Euroopan maat ovat tehneet samansuuntaisia ilmoituksia, ja ne seuraavat tarkkaan tilanteen kehittymistä. Pakotteiden poistamista koskevaa päätöstä voikin ohjata pikemminkin pyrkimys palauttamisten toteuttamiseen kuin Syyrian uuteen johtoon liittyvien näkemysten muuttuminen.

Äärioikeistolaisten ja maahanmuuttajavastaisten puolueiden kannatuksen kasvaessa kaikkialla Euroopassa ja Saksan liittovaltiovaalien lähestyessä vaarana on, että jäsenvaltioiden visiota Syyriasta muovaavat niiden omat prioriteetit ja lyhytnäköinen vaalilaskelmointi. EU:n jäsenvaltiot myönsivät vuosina 2015–2024 suojelua yli miljoonalle syyrialaiselle, joista suurin osa asettui Saksaan. Syyrialaisten läsnäolosta on tullut kiistanalainen poliittinen ja yhteiskunnallinen aihe. Yleinen mielipide on monessa pakolaisia vastaanottaneessa maassa muuttunut torjuvammaksi laajalti tiedotettujen turvallisuushäiriöiden, korkean inflaation ja kasvavien energiakustannusten vuoksi. Ilmapiirimuutoksen myötä vihamielisestä retoriikasta ja politiikasta on tullut täysin normaalia. Tämänkaltainen dynamiikka voi saada Euroopan hallituksia nopeuttamaan palautuksia jopa yksipuolisesti, vaikka Euroopan komissio ja YK:n pakolaisjärjestö ovat kehottaneet noudattamaan niiden osalta varovaista lähestymistapaa.

Assadin hallinnon joulukuussa tapahtuneen luhistumisen jälkeen yli 125 000 pakolaista on jo palannut Syyriaan pääasiassa naapurimaista. Heidän tulevaisuudennäkymänsä vaikuttavat kuitenkin synkiltä. Jo ennen viimeaikaisia tapahtumia yli puolet Syyrian väestöstä kärsi ruokaturvattomuudesta, ja kolme miljoonaa ihmistä eli nälänhädässä. Lukuisten talojen tuhouduttua konfliktissa ovat hätämajoitustilat jo ääriään myöten täynnä. YK:n pakolaisjärjestön mukaan Syyriaan palaavien kansalaisten hätämajoitukseen, ruokaan ja veteen tarvitaan lähes 300 miljoonaa euroa. EU:n ja jäsenvaltioiden olisikin kehitettävä koordinoituja toimintatapoja, joiden avulla syyrialaisten turvallista ja vapaaehtoista paluumuuttoa voidaan helpottaa pitkällä aikavälillä, kun taas välittömänä tavoitteena tulisi olla maan humanitaarisiin tarpeisiin vastaaminen. Pakolaisten painostaminen palaamaan nopeasti sodan runtelemaan ja epävakaaseen maahan voisi jopa pahentaa tilannetta ja rajoittaa entisestään ruuan, energian ja hätämajoituksen saatavuutta. Laajamittainen paluumuutto voisi myös horjuttaa jo ennestään hauraiden alueiden etnistä ja sosioekonomista rakennetta. Tasapainoista ja kestävää toimintalinjaa tukee myös Syyriasta muuttaneiden mahdollinen panos jälleenrakennustoimissa. Maa tulee tarvitsemaan insinöörejä, lääkäreitä, virkamiehiä ja opettajia sekä ruumiillisen työn tekijöitä eri osaamistasoilta. Syyrialaiset ovat hankkineet Euroopassa arvokasta osaamista ja kokemusta koulutuksen, rakentamisen ja terveydenhoidon kaltaisilta tärkeiltä aloilla, mutta oikeiden henkilöiden palkkaaminen ei tule olemaan helppoa. Pysyvä palaaminen ei välttämättä tarkoittaisi myöskään osallistumista jälleenrakentamiseen: rahalähetyksillä Euroopasta voisikin olla ratkaiseva merkitys köyhyyden vähentämisessä ja kestävässä kehityksessä. Eurooppaan asettautuneet syyrialaiset voisivat myös auttaa lujittamaan diplomaattisia ja kulttuurisia siteitä EU:n ja Assadin jälkeisen Syyrian välillä.

Jäsenvaltioilla on kuitenkin vaikeuksia löytää tasapainoista toimintalinjaa, eivätkä ne noudata koordinoitua ohjelmaa. Jotkut maat saattavat asettaa etusijalle pitkän aikavälin vakauden ja Syyrian jälleenrakentamisen ja antavat palaamisten tapahtua spontaanisti. Toiset maat puolestaan haluavat kiirehtiä tarjoamaan taloudellisia kannustimia vapaaehtoiseen paluumuuttoon tai jopa arvioida syyrialaisten pakolaisaseman järjestelmällisesti uudelleen heti kun humanitaarinen tilanne vähänkin kohenee. Pakolaisaseman järjestelmälliseen uudelleenarviointiin liittyy kuitenkin laillisia esteitä ja huomattavia taloudellisia ja hallinnollisia kustannuksia. Myös mahdollisten paluukannustimien osalta on huomioitava, että useimmat Eurooppaan siirtyneet syyrialaiset ovat nyt asettautuneet sinne ja yli 300 000 syyrialaista on saanut EU:n kansalaisuuden. Samaan aikaan maan heikot talous- ja työllisyysnäkymät saattavat saada jopa motivoituneimmat kansalaiset luopumaan paluusuunnitelmista. Perustavanlaatuinen kysymys tässä yhteydessä onkin, sallitaanko syyrialaisten liikkua edestakaisin eli palata maahan rajoitetuksi ajaksi, samalla kun syyrialaisia vastaanottaneet Euroopan maat tarjoavat mahdollisuuksia pysyvämpään paluuseen. Nämä seikat nivoutuvat väistämättä EU:n muuttoliikepolitiikasta käytäviin laajempiin keskusteluihin. Palauttamista sääntelevän EU:n direktiivin uudistusta koskevissa tulevissa neuvotteluissa voitaisiin edetä toden teolla, jos syyrialaisten palauttamisista käytävissä keskusteluissa päästään eteenpäin. Euroopan komission on määrä antaa pian ehdotus uudistetuksi direktiiviksi. Direktiivin uudistaminen voi toisaalta myös lisätä EU:n jäsenvaltioiden välisiä jakolinjoja. Nykypäivän haasteisiin vastaaminen edellyttää muuttoliikepolitiikkojen perusteellista uudelleentarkastelua. EU:n siirtymään joutuneiden syyrialaisten osalta omaksuma toimintalinja tulee todennäköisesti muodostamaan uuden kauden ensimmäisen kriittisen käännekohdan.

ETSK esittää keinoja Euroopan asuntokriisin ratkaisemiseksi

Thomas Kattnig

Vuokrien ja kiinteistöhintojen nousu sekä palkat, jotka eivät pysy inflaatiokehityksen mukana, johtavat siihen, että yhä useammilla ihmisillä ei ole enää varaa asuntoon. EU:n asuntokriisi on siis todellisuutta.

Tilanne aiheuttaa terveydenhoitokustannusten kasvua, tuottavuuden laskua, ympäristövahinkoja sekä ostovoiman heikentymisestä johtuvia kielteisiä talousvaikutuksia.

Read more in all languages

Thomas Kattnig

Tilanne aiheuttaa terveydenhoitokustannusten kasvua, tuottavuuden laskua, ympäristövahinkoja sekä ostovoiman heikentymisestä johtuvia kielteisiä talousvaikutuksia.

Järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustava ETSK katsoo, että asuntomarkkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseksi on ryhdyttävä kiireellisesti toimiin. Komitea kehottaakin komissiota tekemään yhteistyötä parlamentin, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta saadaan laadittua kattava EU:n toimenpidepaketti, jonka avulla luodaan tarvittavat perusedellytykset ja vahvistetaan oikeus asuntoon kaikille kuuluvaksi oikeudeksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja perusoikeuskirjan mukaisesti.

ETSK suhtautuu myönteisesti energia- ja asuntoasioista vastaavan komission jäsenen nimittämiseen ja ilmoitukseen kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman esittämisestä seuraavien 100 päivän kuluessa. EU:ssa tarvitaan muun muassa unioninlaajuinen kiinteistökauppoja koskeva avoimuusrekisteri, tehostettua koordinointia, tehokkaampia lupamenettelyjä, parempaa maankäytön suunnittelua, kohtuuhintaista maata sosiaalista asuntotuotantoa varten, nykyistä enemmän investointeja kunnostustöihin ja ilmastoystävälliseen rakentamiseen sekä asunto ensin -ohjelma, jotta asunnottomille voidaan jälleen tarjota turvaa ja tulevaisuudennäkymiä. Komitea kehottaa tunnustamaan, että asunto on perusoikeus eikä hyödyke. Tämä olisi tehtävä kirjaamalla kyseinen oikeus EU:n primaarilainsäädäntöön.

Lisäksi ETSK yhtyy Enrico Lettan raportissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan sosiaalisen asuntotarjonnan käsite on määriteltävä valtiontukilainsäädännössä nykyistä laajemmin.

ETSK kehottaa myös lisäämään huomattavasti sosiaaliseen asuntotuotantoon osoitettavaa rahoitustukea. Sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtäviin investointeihin ei ensinnäkään pitäisi soveltaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia velkasääntöjä, ja voittoa tavoittelemattomien rakennuttajien ja osuuskuntien sekä kuntien olisi lisäksi voitava saada pitkäaikaisia korottomia lainoja suunnitteilla olevan investointijärjestelyn kautta tai suoraan Euroopan investointipankilta.

Lyhytaikainen majoitusvuokraus, joka on ongelma monissa Euroopan suurkaupungeissa, vähentää saatavilla olevien asuntojen määrää entisestään. Jotta ilmiö saataisiin hallintaan, EU-tasolla olisi laadittava välineistö, joka tarjoaa jäsenvaltioille erilaisia keinoja asianmukaisten toimien toteuttamiseen. Välineistöön voisivat kuulua esimerkiksi vuokrakatot ja tyhjillään pidettäville asunnoille asetettavat verot.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös nuorten asumistarpeisiin, joihin on pyrittävä vastaamaan asunto ensin nuorille -ohjelman kaltaisten kohdennettujen aloitteiden avulla, sekä vammaisten henkilöiden osallistamiseen.

Jotta voidaan varmistaa paitsi asuntojen kohtuuhintaisuus myös kestävyysperiaatteiden noudattaminen, kunnostukset ja peruskorjaukset olisi asetettava etusijalle uusien asuntojen rakentamiseen nähden. Parannustöiden edistämiseksi komitea kehottaa ottamaan käyttöön sekä velvoittavia toimenpiteitä että tukitoimenpiteitä. Näin voidaan huolehtia oikeudenmukaisten ilmastotoimien toteuttamisesta. Rahoitusvälineet ovat tarpeen, jotta kaikki pystyvät teettämään lämmitys- ja energiaremontteja taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Lisäksi kiinteistönomistajille, erityisesti vuokranantajille, on asetettava tiettyjä velvoitteita, jotta vuokralaisia voidaan suojella liiallisilta vuokrankorotuksilta, jotka johtuvat kunnostuskustannusten siirtämisestä vuokriin.

Komitea korostaa, että asuntokriisi vaikuttaa kielteisesti EU:n kansalaisten elämänlaatuun ja vaarantaa lisäksi sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan. EU:lle tarvitaankin asuntopoliittinen strategia, jotta saadaan lisättyä asuntotarjontaa ja otettua käyttöön rakennuskustannusten vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä ja jotta voidaan auttaa parantamaan työvoiman osaamista, tuottavuutta ja ympäristönsuojelun tasoa rakennusalalla.

Riittävästi rahoitustukea yhteisötalouden toimijoille EU:n sääntöjen puitteissa

Kirjoittanut: Giuseppe Guerini

Kuten Lettan raportin otsikossakin todetaan, Euroopan unioni ja sen talous- ja yritysjärjestelmä on paljon enemmän kuin vain markkinat. Euroopan unioniin päätettiin alusta alkaen luoda sosiaalinen markkinatalousjärjestelmä, jossa taloudellinen menestys ei tarkoita vain vaurauden karttumista vaan myös kykyä varmistaa, että markkinoilla kaupan oleva ja kertyvä varallisuus hyödyttää kaikkia.

Read more in all languages

Kirjoittanut: Giuseppe Guerini

Yhteisötalouden yritykset muodostavat ekosysteemin, jossa yhteisvastuu taataan liiketoiminnan keinoin. Tämä on hyödyllinen malli organisaatioille, jotka ovat yksityisiä mutta toimivat silti yleisen edun mukaisesti.

Lettan raportissa mainitaan tämä ominaispiirre, joka on jo tuotu esiin yhteisötaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ja suosituksessa. Raportissa EU:n toimielimiä kehotetaan tunnustamaan yhteisötalouden yritysten erityispiirteet sekä muokkaamaan sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä ja kehittämään valtiontukia koskevaa oikeudellista kehystä niin, että yhteisötalouden yritykset saavat helpommin lainaa ja rahoitusta.

ETSK on vaikuttanut merkittävästi siihen, että eurooppalaiset ja kansainväliset instituutiot tunnustavat yhteisötalouden yritysten tarkoituksen ja roolin. Komitea osallistui moniin hankkeisiin ja antoi useita lausuntoja osana valmistelutyötä, joka johti yhteisötalouden toimintasuunnitelman hyväksymiseen vuonna 2021 ja jäsenvaltioille annettuun suositukseen vuonna 2023. Komitea on myös antanut lausuntoja kilpailupolitiikasta ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin annettavasta valtiontuesta. Niissä on painotettu tarvetta korottaa vähämerkityksisen valtiontuen myöntämiskynnystä. Komitea on myös osaltaan vaatinut asetukseen muutoksia, jotka hyväksyttiin vuoden 2023 lopulla. Lettan raportissa esitetyt kehotukset muuttaa ryhmäpoikkeusasetusta ja kehittää rahoitusta ovat samoilla linjoilla sen kanssa, mitä ETSK on useissa vuosina 2022 ja 2023 annetuissa lausunnoissaan kehottanut. Työtä kannattaa siis jatkaa nyt hyväksytyn uuden lausunnon tunnetuksi tekemiseksi ja yhteisötalouden tunnustamiseksi nykyistä paremmin. Yhä useampien ihmisten tulisi saada tietää toimivan kilpailu- ja valtiontukisääntelyn hyödyistä niin yhteisötalouden yrityksille kuin koko yleishyödyllisten palvelujen järjestelmälle.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa pyytää kansalaisyhteiskuntaa auttamaan entistä vahvempaa ja kilpailukykyisempää Eurooppaa koskevan visionsa toteuttamisessa

Eurooppa-neuvoston uusi puheenjohtaja António Costa esitteli ensimmäisellä vierailullaan Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan (ETSK) keskeiset EU:ta koskevat painopisteensä. Hän korosti kilpailukyvyn merkitystä Euroopan vaurauden perustana ja painotti, että sen yhdistäminen sosiaalisiin oikeuksiin on keskeisen tärkeää rakennettaessa kestävää tulevaisuutta. ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke yhtyi tähän toteamalla, että ”kilpailukyvyn on palveltava monia eikä vain harvoja”.

Read more in all languages

Tehtävässään 1. joulukuuta aloittanut António Costa puhui vain muutamaa päivää myöhemmin ETSK:n täysistunnossa, jossa hän kehotti ryhtymään kiireellisiin yhteisiin toimiin. ”Olemme oikealla tiellä. Meillä on käsissämme diagnoosi ja olemme tehneet kunnianhimoisia ehdotuksia, mutta meillä on oltava myös poliittista tahtoa. Paneutukaamme nyt kasvuun, työpaikkoihin ja sosiaaliseen Eurooppaan, jotta nykynuorten sukupolvi voi aikanaan katsoa taakseen ja sanoa: silloin turvasimme hyvinvointimme.”

Kilpailukyky ja räätälöidyt uudistukset ovat keskeisellä sijalla António Costan asialistalla. Hän mainitsi sisämarkkinoiden uudistamisen, tarpeettoman sääntelyn poistamisen ja investoimisen osaamiseen ja innovointiin pyrittäessä vahvistamaan Euroopan taloutta. ”Tarvitsemme vahvoja yrityksiä – ei siksi, että ne olisivat halvempia, vaan siksi, että niissä luodaan ideoiden ja ammattitaitoisen työvoiman avulla uusia innovaatioita”, hän sanoi. António Costa peräänkuulutti NextGenerationEU-välineen innoittamia tulosperusteisia uudistuksia, sillä ”niissä on järkeä tulevaisuutta ajatellen”. Hän kehotti jäsenvaltioita tarkastelemaan EU:n seuraavaa talousarviota avoimin mielin.

”Kilpailukyvyssä ei ole kyse pelkästään taloudellisista tavoitteista, vaan myös mahdollisuuksien luomisesta kaikille eurooppalaisille ja selviytymiskyvyn parantamisesta”, sanoi Oliver Röpke. ”Talouskasvun on kuljettava käsi kädessä sosiaalisen edistyksen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että ketään ei jätetä jälkeen.”

António Costa ilmaisi arvostavansa ETSK:n roolia työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistämisessä ja kutsui sitä yleisöyhteyksien luomisen ”eurooppalaiseksi malliksi”. ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun avulla voimme löytää kestäviä ratkaisuja yhteiskuntiemme eri tahojen jatkuvien keskinäisten neuvottelujen kautta. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt”, hän sanoi.

Täysistuntokeskustelussa käsiteltiin keskeisiä huolenaiheita, kuten asumista, muuttoliikettä ja energiakustannuksia – kysymyksiä, joita António Costa pitää ensisijaisina. Oliver Röpke painotti käytännön ratkaisujen tarvetta ja korosti erityisesti koulutukseen, uudelleenkoulutukseen, kohtuuhintaiseen asumiseen ja vihreään siirtymään tehtäviä investointeja. ”ETSK on täysin sitoutunut tuomaan kansalaisyhteiskunnan äänen kuuluviin prosessissa, jossa muovataan osallistavaa, selviytymiskykyistä ja tuleviin haasteisiin valmistautunutta Eurooppaa.” (gb)

ETSK:n kaikkien aikojen ensimmäisen asumisfoorumin mukaan asumisen on oltava perusoikeus

Asumista on pidettävä perusoikeutena, ja kaikille eurooppalaisille – myös nuorille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille – on varmistettava kunnollinen ja kestävyysajattelun mukainen asunto.

Read more in all languages

ETSK esitti tämän painokkaan kehotuksen asumisfoorumissaan, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa joulukuun täysistunnossa 5. joulukuuta 2024. Keskusteluun osallistui merkittäviä puhujia ja aiheesta hyväksyttiin komitean lausunto.

Dan Jørgensen on nimitetty energia- ja asumisasioista vastaavaksi komission jäseneksi, ja ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke iloitsikin historiallisesta päätöksestä luoda uuteen komissioon erityinen asumisasioita koskeva salkku. Röpke totesi: ”Asuminen on perusoikeus, ei etuoikeus, emmekä voi hyväksyä sitä, että tätä olennaista tarvetta ei otettaisi huomioon haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien kohdalla. Koska vakava asuntokriisi vaikuttaa lähes kaikkiin jäsenvaltioihin, korostan kiireellistä tarvetta varmistaa, että kohtuuhintaisesta, kestävyysajattelun mukaisesta ja kunnollisesta asunnosta tulisi kaikille totta.”

Housing Europe -järjestön puheenjohtaja Bent Madsen kehotti omaksumaan uuden näkökulman, jossa asuminen nähdään yhteiskunnalle elintärkeänä infrastruktuurina terveyden ja koulutuksen tavoin, ja sanoi: ”Olemme tyytyväisiä uuden asumisasioista vastaavan komissaarin näkemykseen, jonka mukaan toimintatavan olisi perustuttava arvoihin, sääntöihin ja investointeihin. Olemme julkisena osuuskuntana ja sosiaalisen asuntotuotannon tarjoajina valmiita näyttämään tietä, jotta asukkaat ja yhteisöt saisivat tarvitsemansa asunnot.”

Thomas Kattnigin ja Rudolf Kolben laatimassa lausunnossa Sosiaalinen asuntotarjonta EU:ssa – kunnollista, kestäväpohjaista ja kohtuuhintaista ETSK toteaa, että asuntomarkkinoiden toiminnassa on puutteita. Tilanteen korjaamiseksi on parannettava esimerkiksi sellaisia perusedellytyksiä kuin tiedonsaantia, koordinointia, hyväksymismenettelyjä ja maankäytön suunnitteluun sovellettavia sääntöjä, vahvistettava oikeus asuntoon perusoikeudeksi, huolehdittava riittävästä rahoituksesta, pantava täytäntöön asunto ensin -periaate asunnottomien auttamiseksi ja kiinnitettävä enemmän huomiota kestävyyteen sekä nuorten tarpeisiin. (mp)

Ei vain paraurheilijoita vaan myös huippu-urheilijoita

ETSK kävi Brysselissä 5. joulukuuta täysistunnossaan keskustelun kansainvälisen vammaisten päivän ja olympiahengen juhlistamisen merkeissä.

Read more in all languages

ETSK kävi Brysselissä 5. joulukuuta täysistunnossaan keskustelun kansainvälisen vammaisten päivän ja olympiahengen juhlistamisen merkeissä.

ETSK oli kutsunut kansainvälisen vammaisten päivän ja olympiahengen juhlistamiseksi täysistuntoon vieraita vammaisurheilupiireistä – esimerkiksi belgialaisen paraurheilijan ja mestaruuksia voittaneen Joachim Gérardin.

”Vammaisten henkilöiden muita huonompaa työllisyystilannetta on ryhdyttävä korjaamaan”, totesi ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke avauspuheenvuorossaan. ”Aivan liian monet ihmiset jäävät nykyisestä sääntelystä huolimatta työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska työllistymistä haittaavia esteitä on yhä edelleen. ETSK perää toimia osallistavien työpaikkojen luomiseksi, systeemisten esteiden poistamiseksi ja yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi kaikille. Aidosti osallistavassa Euroopassa ketään ei saa unohtaa.”

Belgialainen pyörätuolitenniksen pelaaja ja mestari Joachim Gérard kertoi täysistunnolle, että kun hän aloitti tenniksen pelaamisen, suhtautuminen oli usein yllättynyttä ja jotkut jopa protestoivat, että hänhän pilaa pyörätuolillaan kentän. ”Liikuntarajoitteisten ihmisten asema urheilumaailmassa on parantunut kymmenen viime vuoden aikana valtavasti. Olen pelannut useissa Grand Slam -turnauksissa eri puolilla maailmaa, ja näiden pelien ja paralympialaisten myötä olen tuntenut saavani yhä hyväksytymmän aseman huipputason urheilijana – en vain paraurheilijana vaan myös huippu-urheilijana.”

Belgian ranskankielisen vammaisurheiluliiton (La Ligue Handisport Francophone) puheenjohtaja Anne d’Ieteren huomautti, että vammaisilla henkilöillä on paralympiakisojen suurista saavutuksista huolimatta arkielämässään edelleen monia esteitä. ”Hyvin monet urheilupaikat eivät edelleenkään ole esteettömiä, ja pysäköintitilat ovat epäsopivia tai huonosti suunniteltuja. Nämä saattavat vaikuttaa pieniltä ongelmilta, mutta kun ne kasautuvat, osallistumisesta voi tulla hankalaa tai mahdotonta.”

”Joachim Gérardin ja Anne d’Ieterenin ura ja saavutukset muistuttavat meitä siitä, miten inspiroivaa huipputason urheilu voi olla kaikille meille omaan huippusuoritukseen pyrkiville”, totesi viestinnästä vastaava ETSK:n varapuheenjohtaja Aurel Laurenţiu Plosceanu toivottaessaan vieraat tervetulleiksi. ”Samalla he ovat osoitus siitä, miten tärkeä rooli vammaisilla ihmisillä on yhteiskunnassa ja erityisesti urheilumaailmassa.”

ETSK:n pysyvän ryhmän ”vammaisten henkilöiden oikeudet” puheenjohtaja Christophe Lefèvre sanoi, että Euroopan unioniin olisi perustettava erityinen esteettömyyttä ja saavutettavuutta koskeva mekanismi, johon liittyisi esteettömyys- ja saavutettavuusindikaattoreita ja jota käytettäisiin muun muassa kestävän asumisen ja urheilun alalla sekä oikeus- ja koulutusalalla. ”On olennaisen tärkeää, että kaikilla Euroopassa asuvilla vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus harrastaa urheilua ja kouluttautua, jotta meillä kaikilla olisi yhteiskunnassa samat oikeudet”, lisäsi pysyvän ryhmän jäsen Pietro Vittorio Barbieri. (lm)

Kansalaisyhteiskunta muutoksen vauhdittajana Afrikassa

ETSK:n joulukuun täysistunnossa keskusteltiin Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvoston (ECOSOCC) edustajien kanssa demokratiasta Afrikassa. Molemmat osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että kansalaisyhteiskunta on kantava voima EU:n ja Afrikan toimivassa kumppanuudessa, joka perustuu tasa-arvoon ja edistää kansalaisvuoropuhelua ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

Read more in all languages

ETSK hyväksyi täysistunnossa myös lausunnon Demokratia Afrikassa: nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät – Mikä on ETSK:n rooli?, jossa se vahvisti olevansa sitoutunut tiivistämään strategista kumppanuutta Afrikan unionin kanssa ja tukemaan yhteisiä pyrkimyksiä demokratian arvojen, osallistavan vuoropuhelun ja kestävän kehityksen edistämiseksi. ETSK ja Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvosto allekirjoittivat aiemmin viime vuonna yhteistyöpöytäkirjan.

Afrikan unionin ECOSOCC:n ohjelmajohtaja Kyeretwie Osei, joka käytti puheenvuoron Afrikan unionin ECOSOCC:n puheenjohtajan Khalid Boudalin puolesta, totesi: ”Meillä on tärkeä tehtävä instituutioiden kehittämisessä. Tavoitteena on vakiinnuttaa demokraattiset instituutiot kaikkialla Afrikassa ja varmistaa hyvä hallinto muun muassa poistamalla ja vähentämällä korruptiota ja antamalla tilaa kansalaisten äänelle. Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli tämän tavoitteen toteuttamisessa.”

ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke korosti, että Afrikan unionin ECOSOCC:n kanssa tehtävällä yhteistyöllä on avainasema kansalaisyhteiskunnan roolin edistämisessä Afrikassa. Kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava päätöksentekoprosessiin ja oltava mukana vastaamassa ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen ja muuttoliikkeen kaltaisiin haasteisiin.”

ETSK käsittelee näitä haasteita lausunnossaan ja katsoo, että se voi yhdessä Afrikan kansalaisyhteiskunnan foorumien tunnustettujen edustajien kanssa auttaa edistämään demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia ja puolustamaan demokraattisia järjestelmiä Afrikassa.

ETSK:n jäsen ja lausunnon esittelijä Carlos Trindade huomautti, että Afrikan demokratiakehityksen tukemiseen tähtäävän eurooppalaisen lähestymistavan olisi perustuttava tasavertaisiin suhteisiin, ja siinä olisi otettava huomioon Afrikan eri maiden erot talouskehityksessä, niiden monimuotoisuus ja niiden geopoliittisten etujen moninaisuus.

Kansainvälisen osuustoimintaliiton Afrikan osaston (ICA-Africa) alue- ja toimitusjohtaja Sifa Chiyoge Buchekabiri otti esille Afrikan naisten voimaannuttamisen tärkeän merkityksen. ”Naisten voimaannuttamisen edistäminen on avainasemassa, sillä naiset ovat usein kodin koossa pitävä voima. Heidän voimaannuttamisensa ei siis auta vain yksilöitä, vaan voimaannuttaa kokonaisia yhteisöjä.”

Oikeudenmukainen siirtymä Euroopalle: ETSK peräänkuuluttaa oikeudenmukaista ja osallistavaa vihreää politiikkaa

EU:n pyrkiessä ilmastoneutraaliuteen ETSK kehottaa toimiin oikeudenmukaisen ja osallistavan siirtymän edistämiseksi. Äskettäin antamassaan lausunnossa ETSK korostaa, että tarvitaan koordinoituja toimia sen varmistamiseksi, että kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin pyrittäessä ketään ei jätetä jälkeen. Euroopan komissio on asettanut työllisyyttä, osaamista, sosiaalista hyvinvointia ja alueellisia eroja koskevia painopisteitä vuosiksi 2024–2029, ja komitean suositukset ovat yhdenmukaisia niiden kanssa.

Read more in all languages

ETSK kannattaa kattavaa oikeudenmukaista siirtymää koskevaa toimenpidepakettia, jonka avulla jäsenvaltiot voivat ottaa joustavasti huomioon omat erityistilanteensa. Tuodessaan esiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelut keskeisinä välineinä ETSK ehdottaa lisäksi, että kartoitetaan osaamisvajeita, laaditaan osallistavia koulutusohjelmia ja avoimia siirtymäsuunnitelmia yrityksille, lisätään työntekijöiden kuulemista ja sisällytetään oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet EU:n kehyksiin, kuten Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin.

”Haluamme, että oikeudenmukainen siirtymä on tarina, jossa oikeudenmukaisuus, selviytymiskyky ja kestävyys tasoittavat tietä entistä vihreämmälle, osallistavammalle tulevaisuudelle”, totesi lausunnon esittelijä Dirk Bergrath.

ETSK korostaa lausunnossaan, että EU:n ilmastotavoitteiden – kuten 75 prosentin päästövähennys vuoteen 2030 mennessä ja nettonollataso vuoteen 2050 mennessä – saavuttaminen edellyttää oikeudenmukaisuuden sisällyttämistä toimintapolitiikkoihin. Jotta voidaan ylläpitää julkista tukea ja varmistaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman onnistuminen, on ratkaisevan tärkeää asettaa etusijalle ihmisarvoinen työ, sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden vähentäminen.

Lisäksi ETSK korostaa kohdennetun tuen merkitystä alueilla, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa suhteettoman paljon. On ratkaisevan tärkeää, että alueelliset tarpeet ja alakohtaiset siirtymät kartoitetaan ja että oikeudenmukaisen siirtymän seurantakeskus seuraa edistymistä ja varmistaa, ettei mitään yhteisöä jätetä huomiotta.

Rahoitusvajeiden korjaamiseksi on olennaisen tärkeää laajentaa oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa, lisätä yksityisiä investointeja ja yhdenmukaistaa EU:n rahoitusvälineitä. Sosiaalisilla ja ympäristöön liittyvillä ehdoilla varmistetaan, että rahoitus kohdennetaan oikeudenmukaisesti ja että keskitytään koulutukseen ja haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien suojeluun. (ks)

Euroopan kuluttajapäivä ETSK:ssa: EU:n pitäisi sitoutua jatkossakin sinisen kehityksen ohjelmaan

Euroopan kuluttajapäivän 2024 teemana oli Vesialan haasteet: kuluttajien näkökulma ja EU:n sinisen kehityksen ohjelman toteuttaminen. Tapahtumassa painotettiin sitä, että on huolehdittava kestävästä vesihuollosta, parannettava infrastruktuuria ja valistettava kuluttajia, jotta voidaan varmistaa, että vesi pysyy kohtuuhintaisena kaikille eurooppalaisille.

Read more in all languages

Kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) 9. joulukuuta järjestämän Euroopan kuluttajapäivän yhteydessä todettiin, veden hinnan odotetaan nousevan 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja EU:n on investoitava yli 250 miljardia euroa, jotta voidaan täyttää Euroopan vesitarpeet ja rakentaa yhteiskunta, jossa kaikilla on mahdollisuus saada puhdasta ja kohtuuhintaista vettä.

Vedestä on tulossa Euroopassakin niukka resurssi: jopa 30 prosenttia eurooppalaisista joutuu vähintään kerran vuodessa vesistressitilanteeseen. Tämä tarkoittaa, että kuluttajien, jotka pitävät vettä yleisesti edelleen kulutushyödykkeenä, on muutettava käyttäytymistään ja tehostettava vedenkäyttöään tiedostamalla paremmin vesijalanjälkensä ja turvautumalla vettä säästävään älykkääseen teknologiaan.

Suurten saastuttajien olisi kuitenkin myös vastattava osuudestaan, eikä niiden piilokuluja pitäisi jättää kuluttajien harteille.

Lihakilon tuottamiseen tarvitaan 15 000 ja farkkujen valmistukseen 8 000 litraa vettä. Suurten vedenkuluttajien (esimerkiksi tuotantoteollisuuden ja etenkin maatalouden, jonka osuus vedenotosta on 72 prosenttia) onkin vastattava myös ympäristövaikutustensa kustannuksista ja investoitava parempiin tuotantolaitoksiin.

”Vesikysymysten olisi kuuluttava olennaisena osana Euroopan komission tuleviin poliittisiin lippulaivahankkeisiin. Toivomme uuden vesikoalition käynnistämistä auttamaan Euroopan sinisen kehityksen ohjelman toteuttamisessa ja olemme parhaillaan luomassa Euroopan sinisen kehityksen ohjelman sidosryhmäfoorumia”, totesi ETSK:n lausunnon Vedenkäytön tehokkuus ja kuluttajien tietoisuus vesijalanjäljestään esittelijä Milena Angelova. Hän huomautti, että ETSK on EU-elinten joukossa edelläkävijä vesiasioissa, ja korosti EU:n sinisen kehityksen ohjelman merkitystä komitean keskeisenä aloitteena.

Delftin IHE Institute for Water Education -instituutin yhteystoimiston johtaja Gaetano Casale sanoi pääpuheenvuorossaan, että Euroopassa vettä ei edelleenkään arvosteta riittävästi. Hänen mukaansa vesihuoltoa on lähestyttävä ehdottomasti kestävän kehityksen pohjalta, ja hän kehotti lisäämään tietoisuutta ympäristökustannuksista, maailman väestönkasvun haasteista ja ilmastonmuutoksesta.

”Olisin tyytyväinen, jos me kaikki – kansalaiset, valtiovalta, virastot, tutkijat, teollisuus ja lainsäätäjät – tarttuisimme tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen, ottaisimme pitkän harppauksen eteenpäin ja tekisimme yhdestä arvokkaimmista luonnonvaroistamme eli vedestä – oli se sitten pohjavettä, merivettä tai sadevettä – tulevaisuudenkestävän”, totesi vesipolitiikan puitedirektiiviä käsittelevä Euroopan parlamentin varjoesittelijä Hildegard Bentele. (ll)

ETSK seisoo Valko-Venäjän kansan rinnalla

ETSK, eurooppalainen demokratiarahasto ja Valko-Venäjän lehdistöklubi järjestivät 13. joulukuuta 2024 yhdessä seminaarin Valko-Venäjän riippumattomien tiedotusvälineiden roolista yhteiskunnan selviytymiskyvyn ja demokratisoitumisen edistämisessä. Koska Valko-Venäjän riippumattomat tiedotusvälineet ovat ainoa lähde, josta maan kansalaiset voivat saada tietoa, niitä on tuettava taloudellisesti ja niiden on voitava osallistua kumppanuuksiin läntisten tiedotusvälineiden kanssa Valko-Venäjän pitämiseksi näkyvästi esillä kansainvälisessä uutistarjonnassa.

Read more in all languages

Osallistumalla Euroopan ulkosuhdehallinnon ja naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston järjestämään Belarus Days -teemaviikkoon (9.–13. joulukuuta 2024) ETSK osoitti tukevansa tinkimättömästi demokratian edistämistä Valko-Venäjällä ihmisoikeuksien ja sananvapauden turvaamiseksi.

”Riippumattomat tiedotusvälineet ovat vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan selkäranka”, totesi ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke tapahtumaa avatessaan. ”Tämä teemaviikon seminaari on jälleen osoitus ETSK:n solidaarisuudesta Valko-Venäjän kansaa kohtaan, joka käy rohkeaa taistelua disinformaatiota ja sortoa vastaan.”

”Tammikuun 26. päivänä käytävien vaalien tulos on ennalta päätetty, ja valtaapitävät tahot pyrkivät niiden myötä eroon menneestä, kohti legitiimiä kansainvälistä asemaa ja yrittävät kaunistella harjoittamaansa sortoa”, korosti eurooppalaisen demokratiarahaston pääjohtaja Jerzy Pomianowski. ”Vaikuttaa kuitenkin siltä, että riippumattomat valkovenäläiset tiedotusvälineet ovat onnistuneet tavoittamaan yleisönsä.”

Maanpaossa oleva freelancetoimittaja Hanna Ljubakova, joka on tuomittu poissaolevana neljän rikossyytteen perusteella kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, pitää innostavana, että Valko-Venäjän kansa haluaa saada ajantasaista tietoa ja käyttää riippumattomia tiedotusvälineitä. Hän totesi, että 50 prosenttia käynneistä valkovenäläisillä mutta ulkomailta käsin ylläpidettävillä verkkosivustoilla tapahtuvat Valko-Venäjältä. Hän vahvisti, että jopa 90 prosenttia sosiaalisen median alustojen käyttäjistä on Valko-Venäjältä, ja lisäsi: ”Riippumattomat tiedotusvälineet Valko-Venäjällä ovat paras vastalääke Lukašenkan ja Kremlin propagandalle.”

Valko-Venäjän lehdistöklubin edustaja Natallja Belikava totesi, että hallituksen uuden propagandan tavoitteena on juurruttaa maahan uudenlainen käsitys vaaleista, pakottaa ihmiset yhteen ja samaan muottiin ja yllyttää heitä osoittamaan isänmaallisuuttaan. ”Tällaisilla taktiikoilla pyritään muuttamaan koko väestön käsitys demokratiasta”, hän sanoi.

Seminaarin päätteeksi esitettiin vangitun valkovenäläisen toimittajan Katsjaryna Andrejevan tarinan innoittama elokuva Under the Grey Sky. Läsnä oli myös elokuvan ohjaaja Mara Tamkovich. (mt)

Valko-Venäjän julman taivaan alla

ETSK esitti joulukuussa elokuvan Under the Grey Sky, joka kertoo valkovenäläisistä toimittajista, jotka ovat maksaneet hirvittävän henkilökohtaisen hinnan siitä, että he ovat raportoineet poliittisesta kuohunnasta maassaan.

Read more in all languages

Valkovenäläis-puolalaisen elokuvantekijän Mara Tamkovichin debyyttielokuva Under the Grey Sky kertoo sydäntäsärkevän tarinan Lenasta, valkovenäläisestä toimittajasta, joka joutuu vankilaan esitettyään suorana lähetyksenä sitä, kun hallitus tukahdutti rauhanomaisen mielenosoituksen Minskissä Muutoksen aukiolla. Vuosi on 2020, ja Valko-Venäjällä nähdään ennennäkemätön mielenosoitusten aalto sen jälkeen, kun Aljaksandr Lukašenka valittiin lavastetuissa vaaleissa uudelleen kuudetta kertaa.

Lena ja hänen kameraoperaattorinsa Volha pidätetään, kun he jatkavat mielenosoitusten kuvaamista, vaikka poliisin lennokki on jäljittänyt heidät. Kafkamaisen absurdissa juonenkäänteessä Lenaa syytetään ensin mellakoiden järjestämisestä ja julkisen liikenteen häiritsemisestä, minkä jälkeen syytenimike muuttuu maanpetokseksi. Seitsemän päivää kestävä hallinnollinen säilöönotto muuttuukin kahdeksan vuoden vankeustuomioksi salaisen oikeudenkäynnin jälkeen. Hänen kollegansa saa kahden vuoden tuomion. Lenan aviomies Ilja, jota hallinnon poliisi myös ahdistelee, yrittää epätoivoisesti saada Lenan pois vankilasta ja jopa yrittää suostutella Lenaa tunnustamaan syyllisyytensä vastineeksi vapaudesta. Lena ei kuitenkaan voi tehdä niin.

Elokuva perustuu tositarinaan valkovenäläisistä Belsat TV:n toimittajista Katsjaryna Andrejevasta, hänen miehestään Ihar Iljašista ja hänen kollegastaan Darja Tšultsovasta. Darja on suorittanut kahden vuoden tuomionsa, kun taas Katsjaryna ja Ihar ovat edelleen vankilassa. Katsjaryna suorittaa pidennettyä kahdeksan vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomiota. Nämä tapaukset eivät ole ainutlaatuisia: Valko-Venäjän journalistiliiton mukaan vuoden 2024 lopussa vankilassa oli edelleen 45 media-alan työntekijää. Monet kohtaavat painetta myös paettuaan ulkomaille.

Elokuva sai maailman ensi-iltansa Tribecan elokuvajuhlilla New Yorkissa kesäkuussa 2024.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) esitti elokuvan Under the Grey Sky 13. joulukuuta Tamkovichin läsnä ollessa ja osana seminaaria, jossa käsiteltiin Valko-Venäjän riippumattomien tiedotusvälineiden roolia yhteiskunnan selviytymiskyvyn ja demokratisoitumisen edistämisessä.

ETSK-info keskusteli Tamkovichin kanssa elokuvasta:

Kuinka tarkasti elokuva seuraa todellisia tapahtumia ja Katsjaryna Andrejevan kohtaloa? Käytitkö todellista kuvamateriaalia vuoden 2020 mielenosoituksista ja Andrejevan tapauksesta?

Elokuvassa käytetään todellista kuvamateriaalia useita kertoja. Mielenosoituksen, josta hahmot lähettävät kuvaa elokuvan alussa, kuvasivat itse asiassa Andrejeva ja Tšultsova. Nämä ovat todellisia kuvia, jotka olemme sisällyttäneet näyteltyyn kohtaukseen. Raman Bandarenkan säilöönotto, jonka hahmot näkevät tietokoneillaan, on myös todellista kuvamateriaalia. (Toim. huom. Naamioituneet roistot hakkasivat aktivisti Raman Bandarenkan kuoliaaksi sen jälkeen, kun hän yritti estää heitä leikkaamasta pois punaisia ja valkoisia nauhoja, jotka symboloivat Valko-Venäjän lippua ennen Neuvostoliiton miehitystä.) Elokuvan lopussa, eräänlaisena epilogina, esitän montaasin Katsjarynan suorista lähetyksistä mielenosoituksista.

Perusjuoni on vahvasti todellisuuden mukainen: tapa, jolla toimittajia pidätettiin ja asetettiin syytteeseen, ja rangaistukset, joita he saivat. Tavoitteenani ei kuitenkaan ollut esittää tarkkaa kuvaa tapahtumista vaan pikemminkin tunteen tason totuus joskus tuskallisistakin valinnoista, joita ihmisten oli tehtävä. Hahmoilla on eri nimet, jotta saadaan etäisyyttä hahmojen ja niiden taustalla olevien todellisten henkilöjen välille, mutta myös jotta saadaan yleisö ajattelemaan tarinaa yhtenä monista, metaforana siitä, mitä koko kansakunnalle oli tapahtunut.

Tietääkö Valko-Venäjän suuri yleisö, mitä Andrejevalle ja muille hänen kaltaisilleen toimittajille tapahtui? Tiedätkö, kuinka monen kohtalo oli sama tai samankaltainen kuin hänellä?

Valko-Venäjällä on tapahtunut niin laajamittaisia poliittisia pidätyksiä ja sortotoimia, että tilannetta on vaikea olla tietämättä. Vähintään 130 000 ihmistä on kärsinyt erilaisista sortotoimista ja noin 500 000 on lähtenyt maasta vuoden 2020 jälkeen. Tilanne on yksinkertaisesti liian vakava piilotettavaksi.

Valko-Venäjällä rikoksista syytettyjen tai tuomittujen poliittisten vankien virallinen määrä on useiden viime vuosien ajan ollut vakaasti noin 1 300, mutta ei saa unohtaa, että sadat tai jopa tuhannet ovat jo suorittaneet rangaistuksensa, jotkut on vapautettu ennenaikaisesti ja monet äskettäin tuomitut pelkäävät kertoa julkisesti poliittisen vangin asemastaan. Sortoa tapahtuu kuin liukuhihnalla, kun vapautettujen vankien tilalle tulee koko ajan uusia.

Mikä oli tärkein motivaatio tämän elokuvan tekemiseen? Mitä toivot saavuttavasi elokuvalla?

Valkovenäläisenä koin, että minun pitää tehdä jotain, kun Valko-Venäjän hallinto raa’asti tukahdutti vuoden 2020 mielenosoituksen. Entisenä toimittajana pystyn vahvasti samaistumaan hahmojeni näkökulmaan. Elokuvantekijänä näin vahvan, syvästi liikuttavan tarinan, joka minun oli vain kerrottava.

Minkä toivot jäävän katsojalle pääasiallisena viestinä tai tunteena elokuvan katsomisen jälkeen?

Toivon todella, että ihmiset miettivät hieman, mitä vapaus todellisuudessa on, kuinka paljon se voi maksaa ja arvostavatko he todellisuudessa sitä, mitä heillä on. Toivon, että he ajattelevat Katsjaa ja Iharia ja jokaista vankilassa olevaa ihmistä, sillä vapaus on jotakin, mitä monet täällä Euroopassa pitävät itsestäänselvyytenä.

Mitä EU:n, sen toimielinten, kansalaisyhteiskunnan, toimittajien, ihmisoikeusjärjestöjen ja kansallisten hallitusten pitäisi tehdä auttaakseen?

Toivon, että EU ei unohda Valko-Venäjää eikä pidä sitä menetettynä tapauksena. EU:n tuki antaa kulttuurillemme, tiedotusvälineillemme ja kansalaisyhteiskunnallemme mahdollisuuden selvitä tästä valtavasta paineesta, ja vaikka se saattaa tuntua pitkän aikavälin investoinnilta, se on sen arvoista.

ETSK:n yhteysryhmä juhlisti 20-vuotista taivaltaan: ”Jos ryhmää ei olisi, se pitäisi perustaa”

ETSK:n yhteysryhmän perustajat ja nykyiset jäsenet peräänkuuluttivat ryhmän 20-vuotispäivänä aktiivisia toimia eurooppalaisen demokratian, avoimen julkisen tilan ja oikeudenmukaisen Euroopan puolustamiseksi.

Read more in all languages

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) isännöi 11. joulukuuta 2024 kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden ja verkostojen yhteysryhmän 20-vuotisjuhlatilaisuutta. Tämä ETSK:n perustama ryhmä on ainoa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja EU:n toimielinten välistä poliittista vuoropuhelua ja jäsenneltyä yhteistyötä varten tarkoitettu pysyvä elin. Yhteysryhmällä on koko 20-vuotisen taipaleensa ajan ollut tärkeä rooli: se on vahvistanut järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ääntä ja pyrkinyt saamaan kansalaisyhteiskuntaa askarruttavia kysymyksiä EU:n asialistalle. Ryhmään kuuluu 45 Euroopan tasolla toimivaa kansalaisyhteiskunnan verkostoa, ja se ilmentää täysin Europan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklaan kirjattuja periaatteita.

”Juhlistaessamme ETSK:n yhteysryhmän 20-vuotista taivalta osoitamme kunnioitusta paitsi ryhmän merkittäviä saavutuksia myös niitä kestäviä kumppanuussuhteita kohtaan, joiden kautta osallistavaa demokratiaa on Euroopassa muovattu. Yhteysryhmästä on kahden vuosikymmenen aikana kehittynyt elinvoimainen foorumi, joka vahvistaa kansalaisyhteiskunnan ääntä ja edistää eri sidosryhmien yhteistyötä. Yhdistetään myös jatkossa voimamme demokraattisten arvojen vahvistamiseksi, kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien laajentamiseksi ja sellaisen EU:n luomiseksi, joka todella palvelee kaikkia kansalaisia”, ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke sanoi avauspuheenvuorossaan.

”Taival ei ole ollut helppo”, yhteysryhmän toinen puheenjohtaja Brikena Xhomaqi totesi, ”mutta olemme oppineet luottamaan toisiimme. Toivon, että yhteistyömme vahvistuu, jotta voimme yhdessä taistella johdonmukaisen eurooppalaisen kansalaisyhteiskuntastrategian puolesta.”

Suhteista kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin vastaava Euroopan parlamentin varapuhemies Katarina Barley sanoi pääpuheenvuorossaan, että ”Euroopan parlamentti on valmis vahvistamaan yhteistyötään yhteysryhmän kanssa. Tarvitsemme yhä jäsennellympää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Demokratiaan kohdistuu EU:ssa nyt suurempia uhkia kuin koskaan aiemmin, ja meidän on yhdessä tehostettava toimiamme niiden torjumiseksi.” Lisäksi Barley totesi yhteysryhmästä, että ”jos ryhmää ei olisi, se pitäisi perustaa”.

Yhteysryhmän 20-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettyyn vauhdikkaaseen tilaisuuteen osallistui yli sata kutsuvierasta, joiden joukossa oli useita kansalaisyhteiskunnan avainhenkilöitä. Mukana oli kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia myös Serbiasta ja Moldovasta, sillä ETSK:n politiikkana on kutsua EU:n ehdokasmaiden edustajia osallistumaan toimintaansa. Lisäksi tilaisuudessa oli läsnä neljä ETSK:n entistä puheenjohtajaa: Staffan Nilsson, Henri Malosse, Luca Jahier ja Georges Dassis. Jahier korosti, että ETSK:lla on velvollisuus perustaa foorumi kansalaisvuoropuhelua varten ja pitää sitä yllä, ja Dassis taas totesi, että ”tärkein asia on rauha ja rauhan saavuttamiseksi meidän on oltava vahvoja ja seisottava yhtenä rintamana”.

Jäikö tilaisuus väliin? Tapahtumatallenteeseen, yhteysryhmän puheenjohtajien yhteiseen julkilausumaan, videokoosteeseen, valokuviin ja lehdistötiedotteeseen voi tutustua tapahtuman verkkosivuilla. (lm)

Tuoreita uutisia: ETSK:n toimet Puolan puheenjohtajakaudella

EU:n neuvoston puheenjohtajuus siirtyi Unkarilta Puolalle 1. tammikuuta 2025, ja Puola toimii puheenjohtajana vuoden alkupuolen ajan. Puolan puheenjohtajuus osuu Euroopassa muutosvoimaiseen vaiheeseen Euroopan komission uuden toimikauden käynnistyttyä samaan aikaan.

Read more in all languages

Euroopan brändiä uudistamassa

EU:n selviytyminen edellyttää tehokasta viestintää, erityisesti nykyisessä toimintaympäristössä, jossa disinformaatio kukoistaa, tekoälyn käyttö on huimassa nousussa ja autoritääriset asenteet ovat yleistyneet. Jotta EU-viestintä tavoittaisi jokaisen, sen on muututtava paikalliseksi.

Read more in all languages

Viestintästrategi ja kirjailija Stavros Papagianneasin tuore teos Rebranding Europe tarjoaa pohjan kriittiselle keskustelulle EU:n roolista maailmanäyttämöllä; juuri nyt Eurooppa on tienhaarassa, jossa sen on käsiteltävä kohta kolmen vuoden ajan jatkunutta Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, Lähi-idän sotaa, sekä lukuisia geopoliittisia ja taloudellisia haasteita.

Kirjan julkaisutilaisuus järjestettiin 3. joulukuuta Residence Palacessa Brysselissä, ja paikalla oli ETSK:n viestinnästä vastaava varapuheenjohtaja Laurenţiu Plosceanu, joka osallistui keskusteluun Euroopan asemasta myrskyisässä maailmantilanteessa ja EU:n tarpeesta viestiä arvoistaan tehokkaasti.

”EU:lla on käsillä ratkaisun hetket. Tulevaisuutensa turvaamiseksi Euroopan on esitettävä kansalaisilleen ja maailmalle selkeä ja vakuuttava visio. Kyse ei ole politiikasta – kyse on luottamuksesta, identiteetistä ja yhteisistä tavoitteista”, Papagianneas sanoi.

Keskustelun osanottajat korostivat, että tehokas viestintä ei ole vain mahdollisuus vaan se on suorastaan välttämätöntä EU:n selviytymiselle, erityisesti nykyisenä disinformaation, tekoälyn ja kasvavan autoritaarisuuden aikana. Euroopan on oltava tiennäyttäjä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisessä. Tiedotusvälineillä on olennainen rooli Euroopan julkisen keskustelun muovaamisessa, kuten EU Reporterin päätoimittaja ja keskustelun moderaattori Colin Stevens toi esiin. ”Tiedotusvälineiden edustajina meidän on selitettävä kerta toisensa jälkeen, että Euroopan asiat koskevat kaikkia. Ja meidän on tehtävä tätä päivästä toiseen”, hän sanoi.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että väärää tietoa tai valeuutisia on erittäin vaikea torjua niiden lähteistä käsin, mihin vaikuttaa erityisesti tekoälyn käytön yleistyminen. Tehokkain vastatoimi on edistää väestön kriisinsietokykyä.

Plosceanu huomautti, että ”nyt on ennemminkin aika kuunnella ihmisiä kuin puhua heille. Ihmiset kaipaavat enemmän osallisuutta ja osallistumista”. Hän korosti alueellisen lehdistön kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä ja kehotti EU:n toimielimiä solmimaan kumppanuuksia alueellisten tiedotusvälineiden kanssa sekä kutsumaan alueellisia toimittajia Brysseliin. Hän totesi johtopäätöksenään, että Euroopan on muututtava paikalliseksi eli siirryttävä ruohonjuuritasolle.

Koska suurin osa eurooppalaisista ajattelee ensin paikallisia asioita, sitten alueellisia ja kansallisia ja vasta viimeiseksi koko Eurooppaan vaikuttavia asioita, Eurooppaa koskevan viestinnän on sopeuduttava tähän tosiseikkaan ja huomioitava, että ihmisten tavoittamiseen tähtäävien narratiivien on oltava paikallisia, alueellisia ja kansallisia. (mt)

Toisen asteen oppilaitokset: valmistautukaa vuoden 2025 ”Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi” -tapahtumaan!

ETSK on vastaanottanut tänä vuonna ”Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi” -tapahtumaan satoja toisen asteen oppilaitoksien hakemuksia eri puolilta EU:ta, ehdokasmaista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Read more in all languages

Kilpailukyvyn parantaminen yhteisen vaurauden edistämiseksi: työnantajat-ryhmän uudet painopisteet

Työnantajat-ryhmän puheenjohtaja Stefano Mallia

Ryhmämme äskettäin hyväksyttyjen painopisteiden keskeisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen yhteisen vaurauden edistämiseksi.

Read more in all languages

Työnantajat-ryhmän puheenjohtaja Stefano Mallia

Ryhmämme äskettäin hyväksyttyjen painopisteiden keskeisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen yhteisen vaurauden edistämiseksi.

Jotta kyettäisiin vastaamaan nykyisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, poliittisen asialistan kärkeen on asetettava kilpailukyvyn priorisointi ja liiketoiminnalle suotuisan toimintaympäristön luominen, ja niitä on tuettava konkreettisilla politiikkatoimilla.

Yritysystävällisessä EU:ssa kilpailukyky perustuu tukien ja protektionismin sijaan huippuosaamiseen ja terveeseen kilpailuun, ja yrityksillä on kilpailukykyinen pääsy kaikkiin tarvittaviin tuotantoresursseihin. Yritysystävällinen EU tarkoittaa myös sitä, että sääntelyllä edistetään liiketoimintaa ja tuottavuutta, hallinnollinen taakka on mahdollisimman pieni ja sisämarkkinat toimivat kattavasti. Lisäksi yritysten ja päätöksentekijöiden välinen vankka luottamus on keskeinen tekijä investointien houkuttelemisessa, ja on turvattava EU:n yritysten edut suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin.

Kehotammekin, että ensisijaisiksi painopisteiksi asetetaan kymmenen yritysystävällistä politiikkatoimea:

Uudistetaan merkittävästi sääntelyjärjestelmää
Luodaan tuottavia innovointijärjestelmiä, joissa keskitytään investointeihin ja innovaatioon
Parannetaan teknologisia valmiuksia puolustuksen ja turvallisuuden aloilla sekä vihreässä siirtymässä ja tuetaan teknologia-alan startup-yrityksiä
Vahvistetaan teollisuuspohjaa
Luodaan yhdentyneet rahoitusmarkkinat kehittämällä pääomamarkkinaunionia ja pankkiunionia
Parannetaan työvoiman saatavuutta
Vahvistetaan energia- ja liikennejärjestelmiä
Luodaan tasapuoliset kaupankäynnin edellytykset
Edistetään yrityslähtöistä vihreää siirtymää
Tehostetaan julkista taloutta.

Nämä toimet ovat kiireellisiä, jos halutaan hyödyntää kilpailukykyisten yritysten myönteisiä vaikutuksia EU:n talouden vakauden ja maailmanlaajuisen vaikutusvallan edistämiseksi.

Lettan ja Draghin raportit olivat hälytyssignaali: ellei EU palauta kilpailukykyään, se voi joutua tekemään vaikeita kompromisseja hyvinvointia, ympäristönormeja ja perusvapauksia ajatellen.

Meillä ei ole varaa siihen.

Puhtaan teollisuuden ohjelma – hyväksi sekä Euroopalle että eurooppalaisille työntekijöille?

Työntekijät-ryhmä

Euroopan teollisuudella on monia erilaisia haasteita, kuten erittäin korkeat energian hinnat, vaikeudet houkutella ammattitaitoista työvoimaa ja rahoituksen saatavuus. EU esitti vuonna 2023 vihreän kehityksen ohjelman teollisuussuunnitelman, jossa keskitytään hiilineutraaliuden saavuttamiseen. Esitellessään poliittisia suuntaviivojaan viime syksynä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen toi lisäksi esiin ajatuksen puhtaan teollisuuden ohjelmasta, jolla on tarkoitus edistää kilpailukykyistä teollisuutta ja laadukkaita työpaikkoja Draghin raportin hengessä.

Read more in all languages

EU tarvitsee yleiseurooppalaista toimintapoliittista ratkaisua asuntokriisiinsä

ETSK:n Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmä

Rakennus- ja asuntoalan digitalisaation lisääminen ja yhteisötalouden toimijoiden osallistaminen asumispalveluihin voi auttaa vastaamaan nykyisiin, asuntojen kohtuuhintaisuutta ja kestävyyttä koskeviin haasteisiin Euroopassa. Koska asuminen ei ole pelkästään tarve vaan myös ihmisoikeus, ETSK:ssa äskettäin järjestetyn konferenssin tulosten mukaan näihin haasteisiin on reagoitava EU:n tasolla.

Read more in all languages

ETSK:n Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmä

ETSK:n kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmä järjesti 21. marraskuuta konferenssin aiheesta Kestävyysajattelun mukaisten ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta keinona suojella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä Euroopassa. Konferenssissa käsiteltiin sitä, miten EU ja sen jäsenvaltiot voisivat lisätä asumisolojen osallistavuutta, kohtuuhintaisuutta ja kestäväpohjaisuutta kaikkialla Euroopassa.

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmän puheenjohtaja Séamus Boland totesi, että asianmukaisten asuinolojen saatavuus on ihmisoikeus, mikä edellyttää yleiseurooppalaista lähestymistapaa. Hän nosti esiin asumishintojen nousun ja köyhyystason välisen yhteyden ja korosti, että ”kohtuuhintainen ja kestäväpohjainen asuntotarjonta on köyhyyden poistamisen kannalta keskeisessä asemassa”.

Boland korosti myös, että ”Euroopan komission puheenjohtajan esittämän köyhyyden vastaisen EU:n strategian ja kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman on oltava osa monialaista poliittista lähestymistapaa köyhyyden poistamiseksi. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on osallistettava tähän lähestymistapaan pitkin ratkaisujen suunnittelu-, täytäntöönpano- ja seurantaprosessia. Kestäväpohjaista asumista on tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta, joka kattaa resurssitehokkuuden, kiertotalouden, häiriönsietokyvyn, sopeutumisen ja kohtuuhintaisuuden.”

Tapahtumassa esiteltiin myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmän tilaama ETSK:n uusi tutkimus kohtuuhintaisesta kestäväpohjaisesta asumisesta EU:ssa. Tutkimuksessa tarkastellaan poliittisia ratkaisuja kohtuuhintaisen ja kestäväpohjaisen asumisen saavuttamiseksi kaikkialla EU:ssa. Siinä käsitellään kahta uutta suuntausta: digitalisaatio ja yhteisötalouden toimijoiden osallistaminen asuntotarjontaan. Tutkimuksessa tarkastellaan innovatiivisia aloitteita kuudessa jäsenvaltiossa ja arvioidaan mahdollisuuksia soveltaa niitä laajemmin kaikkialla Euroopassa.

Lisätietoa ETSK:n tutkimuksen keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintapoliittisista suosituksista löytyy täältä.

Voit tutustua myös konferenssin päätelmiin ja suosituksiin.

Keskustelua muuttoliikkeestä

Euroopan muuttoliikefoorumi esittelee, miten kansalaisyhteiskunta voi edistää muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpanoa

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) ja Euroopan komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston järjestämässä yhdeksännessä Euroopan muuttoliikefoorumissa paneuduttiin kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksiin toimia keskeisessä roolissa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen tulevassa täytäntöönpanossa ja korostettiin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ruohonjuuritasolla tekemän työn merkitystä.

Read more in all languages

Brysselissä marraskuun lopussa järjestetyssä Euroopan muuttoliikefoorumissa tuotiin valokeilaan muuttoliike- ja turvapaikkasopimus, joka tuli voimaan kesäkuussa 2024. Foorumin osallistujat keskustelivat sopimuksen tulevasta täytäntöönpanosta ja siitä, miten kansalaisyhteiskunta voi osaltaan tukea sopimuksen inhimillistä täytäntöönpanoa. Lisäksi tapahtumassa tarkasteltiin lähemmin uutta pysyvää yhteisvastuumekanismia, tiiviimpien yhteyksien luomista turvapaikka- ja palauttamismenettelyjen välille, asianmukaisia vastaanotto-olosuhteita sekä kotouttamista ja osallisuutta koskevaa toimintasuunnitelmaa 2021–2027.

Toimikautensa päättävä sisäasioista vastaava Euroopan komission jäsen Ylva Johansson totesi istunnon avauspuheessaan: ”Olen iloinen siitä, että yksi viimeisimmistä julkisista tehtävistäni komission jäsenenä on puhua Euroopan muuttoliikefoorumissa. Se on tärkeä keskustelukanava kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, EU:n jäsenvaltioille ja poliittisille päättäjille käsiteltäessä muuttoliikkeen hallintaan liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Vuosien mittaan käymämme keskustelut ovat aina olleet inspiroivia. Yhdessä voimme rakentaa vahvempia ja selviytymiskykyisempiä yhteisöjä, ylläpitää arvojamme ja varmistaa, että Eurooppa voi jatkossakin tarjota turvapaikan ja uusia mahdollisuuksia.”

ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke kiitti Ylva Johanssonia hänen omistautumisestaan EU:n muuttoliikepolitiikan uudistamiseen. ”Meidän on varmistettava, että muuttoliikesopimus pannaan täytäntöön mahdollisimman inhimillisellä ja kestävällä tavalla. Tämä onnistuu ainoastaan kuuntelemalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ruohonjuuritasolla. Vaikka sopimus on hyväksytty, työ ei suinkaan ole ohi – oikeastaan varsinainen työ on vasta nyt alkamassa”, hän varoitti.

Euroopan muuttoliikefoorumi perustettiin vuonna 2015 kansalaisyhteiskunnan, toimielinten ja viranomaisten väliseksi vuoropuhelufoorumiksi, jossa käsitellään muuttoliikkeeseen ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen liittyviä asioita. Se kokoontuu kerran vuodessa keskustelemaan politiikkojen viimeaikaisesta kehityksestä sekä keräämään ja vaihtamaan tietoa siitä, miten EU:n politiikkoja pannaan täytäntöön alue-, paikallis- ja ruohonjuuritasolla.

Foorumissa paneudutaan joka vuosi eri aiheeseen, joka valitaan tapahtumaa edeltävinä kuukausina toteutetuissa kuulemisprosesseissa esitettyjen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden näkemysten perusteella. Tähän mennessä siinä on käsitelty muun muassa turvallisia muuttoreittejä, maahanmuuttajien oikeuksia ja heidän mahdollisuuksiaan saada palveluja ja päästä EU:hun, maahanmuuttajille avoimempia eurooppalaisia työmarkkinoita sekä nuorten roolia.

ETSK on jo antanut keskeisiä lausuntoja muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin liittyvistä tärkeistä aiheista, kuten muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen sisällöstä, turvapaikka- ja muuttoliikeasetuksesta, turvallisuusunionia koskevasta paketista ja Schengen-paketista sekä kotouttamista ja osallisuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 2021–2027. ETSK perusti vuonna 2009 myös temaattisen valmisteluryhmän ”maahanmuutto ja kotouttaminen”, joka auttaa toteuttamaan konkreettisesti ETSK:n tehtävää kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välisenä yhdyssiteenä muuttoliikekysymyksissä ja pyrkii edistämään yhteisen eurooppalaisen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan kehittämistä. (lm)

Photo from 'The Jungle' project: Trench foot, a fungal infection that affects the feet, is one of the most common health problems among refugees attempting to cross the Białowieża Forest (October 2022). Copyright: Hanna Jarzabek

Viidakko

Espanjalais-puolalainen dokumentaarinen valokuvaaja ja Investigative Journalism for EU (IJ4EU) Impact Award 2024 -journalismipalkinnon saajaehdokas Hanna Jarzabek maalaa synkän kuvan tilanteesta Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, jossa tuhannet pakolaiset yrittävät päästä rajan yli ”viidakoksi” kutsutun Białowieżan metsän kautta.

Read more in all languages

Hanna Jarzabek

Marraskuusta 2021 lähtien tuhannet pääasiassa Lähi-idän ja Afrikan maista tulevat pakolaiset ovat yrittäneet päästä Białowieżan metsän läpi. Se on viimeinen Euroopassa jäljellä oleva aarniometsä ja sijaitsee Puolan ja Valko-Venäjän välisellä rajalla. Metsä, jolle jotkin pakolaiset ovat antaneet lempinimen ”viidakko” (The Jungle), on vaarallinen ja vaikeakulkuinen, erityisesti niille, jotka eivät tunne Koillis-Euroopan ankaraa ilmastoa. Monet pakolaiset jäävät metsään jumiin pitkiksi ajoiksi ja joutuvat selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa kärsien muun muassa ruoan ja veden puutteesta. Talvella myös hypotermian ja kuoleman riski on suuri. Jos rajavartijat saavat nämä pakolaiset kiinni, heidät yleensä pakotetaan palaamaan rajan toiselle puolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että heidät jätetään metsään Valko-Venäjän puolelle usein yöllä, ilman todistajia, ja heidän puhelimensa tuhotaan, jotta he eivät voisi olla yhteydessä ulkomaailmaan. Näitä palautuksia eli pakkokäännytyksiä tapahtuu jopa äärimmäisissä olosuhteissa, eikä poikkeusta tehdä edes raskaana olevien naisten tai hypotermian partaalla olevien ihmisten kohdalla, vaan myös heidät karkotetaan Valko-Venäjän alueelle. Osa pakolaisista on väittänyt tulleensa pakkokäännytetyksi useita kertoja, jotkut jopa 17 kertaa.

Puolan edellinen hallitus rakensi rajalle muurin, jonka päällä on piikkilankaa ja jonka alaosa on vahvistettu. Muiden vastaavien muurien tavoin tämäkään ei estä ihmisiä pyrkimästä Eurooppaan vaan sen sijaan altistaa heidät muille vakaville loukkaantumisille. Rajavartiolaitos on myös asentanut metsään kamera-ansoja pakolaisten ja avustustyöntekijöiden liikkumisen havaitsemiseksi. Koska pakolaisleirejä ei ole, pakolaiset piiloutuvat metsään välttääkseen pakkokäännyttämisen Valko-Venäjälle, ja kasvava sotilaallinen läsnäolo vaikeuttaa humanitaarisen avun saamista.

Humanitaarisen avun antamisessa on tällä rajalla ollut alusta alkaen merkittäviä haasteita. Kun äärioikeistolainen hallitus menetti valta-asemansa lokakuussa 2023, alettiin toivoa muutoksia muuttoliikepolitiikkaan, mutta väkivaltaisuudet eivät ole päättyneet, ja hylkääviä päätöksiä annetaan ja sairaanhoitoon pääsyä rajoitetaan edelleen. Tällä hetkellä Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä on vain kolme osa-aikaista työntekijää, jotka tarjoavat sairaanhoitoa 400 kilometriä pitkällä rajalla. Järjestöllä ei ole pysyvää tukikohtaa, kuten muilla raja-alueilla, joilla on vastaavanlaisia muuttovirtoja. Järjestön työntekijät työskentelevät vaikeissa olosuhteissa ja tarjoavat apua usein pimeässä ja ilman asianmukaisia välineitä tarkan diagnoosin tekemiseksi. He mukauttavat hoitoaan metsäolosuhteisiin ja esimerkiksi antavat yöllä infuusioita tai kiireellistä lääkintäapua vakavissa tapauksissa, kuten äidin saadessa keskenmenon.

Muurin rakentamisen jälkeen on terveysongelmien lisäksi jouduttu nyt hoitamaan myös erilaisia murtumia, joita syntyy, kun ihmiset joskus putoavat yrittäessään kiivetä jopa viisi metriä korkean muurin ylitse. Osa murtumista vaatii monimutkaisia toimenpiteitä, ja niistä toipuminen kestää kuukausia. Näissä sekä hypotermiaan liittyvissä tapauksissa ainoa ratkaisu on kutsua ambulanssi tietäen, että rajavartijat pidättävät henkilön ja vartioivat häntä sairaalassa oleskelun ajan. Kun henkilö kotiutetaan sairaalasta, rajavartiolaitos päättää omin perustein, lähetetäänkö hänet suljettuun vai avoimeen ulkomaalaiskeskukseen. Monet haastatellut ovat kertoneet tilanteista, joissa sairaalajakson päätyttyä rajavartijat ovat kuljettaneet pakolaiset takaisin metsään ja pakottaneet heidät takaisin Valko-Venäjän puolelle, jossa tarina on alkanut taas alusta.

Viime kuukausina myös Puolan ja Valko-Venäjän rajalle sijoitettujen sotilaiden määrä on kasvanut tasaisesti, mikä kuvastaa jännitteiden lisääntymistä alueella. Kesäkuussa 2024 eräs muuttaja puukotti puolalaista sotilasta, joka kuoli myöhemmin vammoihinsa. Vastauksena tähän uusi hallitus tehosti muuttoliikkeen vastaista kampanjaansa ja otti käyttöön lain, jonka nojalla sotilaat voivat käyttää aseita aina, kun katsovat sen tarpeelliseksi, joutumatta vastuuseen teoistaan. Tämä päätös herättää merkittävää huolta etenkin, kun otetaan huomioon aiemmat hälyttävät voimankäyttöön liittyvät tapaukset. Esimerkiksi lokakuussa 2023 syyrialaispakolaista ammuttiin selkään päivänvalossa, ja hän loukkaantui vakavasti. Myös humanitaariset vapaaehtoistyöntekijät kertoivat marraskuussa 2023, että rajavartijat olivat ampuneet heitä kohti ilman ennakkovaroitusta, kun he yrittivät antaa apua pakolaisille. Uusi laki uhkaa normalisoida tällaiset vaaralliset käytännöt ja luo rankaisemattomuuden ilmapiiriä, joka vaarantaa entisestään sekä pakolaiset että humanitaarisen avun antajat. Antamalla sotilaille rajattoman määräysvallan tällainen politiikka heikentää perusihmisoikeuksia ja voi eskaloida väkivaltaa jo ennestään epävakaalla raja-alueella.

Donald Tusk pyrkii antamaan kuvan, että hän olisi avoimempi ja tietoisempi ihmisoikeuksista, mutta hänen hallintonsa jatkaa edellisen hallituksen narratiivia, jossa tälle rajalle saapuvat maahanmuuttajat nähdään uhkana Puolan yhteiskunnalle, heidät epäinhimillistetään ja leimataan terroristeiksi tai rikollisiksi. Edellinen hallitus yritti myös väittää, että humanitaarisen avun antajat avustavat ihmiskauppiaita, mikä olisi rikos, josta voidaan tuomita jopa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Vaikuttaa siltä, että tätä politiikkaa jatketaan myös Donald Tuskin hallituksessa. Viisi humanitaarista vapaaehtoistyöntekijää, jotka auttoivat Irakista tulevaa perhettä ja egyptiläistä henkilöä vuonna 2022, joutuu 28. tammikuuta 2025 oikeuden eteen ja on vaarassa saada tämän ankaran rangaistuksen.

Myöskään hiljattain (lokakuussa 2024) julkaistusta muuttoliikepolitiikasta ei juuri löydy myönteistä sanottavaa. Viime heinäkuussa käyttöön otettu puskurivyöhyke on edelleen voimassa ja rajoittaa voimakkaasti humanitaaristen järjestöjen, kuten Lääkärit ilman rajoja -järjestön, sekä toimittajien pääsyä alueelle ja vaikeuttaa siten avun toimittamista pakolaisille ja Puolan viranomaisten tekemien ihmisoikeusrikkomusten dokumentoimista.

Kiistanalaisin näkökohta tässä politiikassa on kuitenkin aikomus keskeyttää oikeus hakea turvapaikkaa tällä rajalla. Toimenpide olisi räikeässä ristiriidassa kaikkialla Euroopassa tunnustettujen perusihmisoikeuksien kanssa. Politiikalla on kauaskantoisia vaikutuksia raja-alueen paikallisväestöön, mutta politiikkaa on kehitetty kuulematta ensin heitä tai humanitaarisia järjestöjä. Nämä järjestöt ovat väsymättä antaneet apua ja keränneet kriittistä tietoa tilanteesta, rajan yli pyrkivien pakolaisten tarpeista ja heidän kohtaamistaan haasteista. Tällaisen tiedon sivuuttaminen heikentää humanitaarisia toimia ja saattaa myös pahentaa jo ennestään vaikeaa tilannetta.

Tämä tutkivan journalismin raportti on tehty Investigative Journalism for Europe (IJ4EU) -rahaston tuella.

Hanna Jarzabek on Madridissa toimiva espanjalais-puolalainen dokumentaarinen valokuvaaja, joka on opiskellut valtiotieteitä ja työskennellyt poliittisena analyytikkona YK:n järjestöille. Hän käsittelee työssään hienotunteisesti ja kunnioittavasti aiheita, jotka liittyvät muun muassa syrjintään, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen monimuotoisuuteen ja muuttovirtoihin EU:n itärajoilla. Jarzabekin töitä on julkaistu merkittävissä tiedotusvälineissä, kuten El País ja Newsweek Japan. Niitä on myös ollut esillä kansainvälisissä näyttelyissä ja hänelle on myönnetty niistä useita palkintoja sekä ehdokkuus IJ4EU Impact Award 2024 -palkinnon ja Leica Oskar Barnack Award 2023 -palkinnon saajaksi.

Valokuva ”The Jungle”-projektista:

Juoksuhautajalka on jalkoihin kehittyvä sieni-infektio ja yksi yleisimmistä terveysongelmista Białowieżan metsän läpi pyrkivillä pakolaisilla (lokakuu 2022).

Unmarked graves at Europe's outer borders

Barbara Matejčić, a freelance journalist from Croatia, has had the 'List of Refugee Deaths' - a record of people who tried to reach safety in the EU from 1993 to the present day - printed out on her desk for a long time. This 'catalogue of refugee despair and the cruelty of Europe's border regime' has served as a reminder that she needs to do something about it.

Read more in all languages

Barbara Matejčić, a freelance journalist from Croatia, has had the 'List of Refugee Deaths' - a record of people who tried to reach safety in the EU from 1993 to present day - printed out on her desk for a long time. This 'catalogue of refugee despair and the cruelty of Europe's border regime' has served as a reminder that she needs to do something about it. In 2024, she took part in a major award-winning cross-border journalism project that confirmed over 1 000 unmarked graves of migrants across Europe over the last decade. Her story Unmarked monuments of EU's shame in Croatia and Bosnia chronicles state-linked deaths along the treacherous Balkan route.

By Barbara Matejčić

As I write this, on 13 January, in Zagreb, the odds are high that someone out there on the so-called Balkan route is dying. The temperatures are below freezing; the rivers are icy, swollen, and fast-flowing, and the mountains and forests are covered in snow. People have no other way to reach the European Union and ask for asylum, so they take high-risk routes. And they do not die 'only' because they drowned, fell fatally or froze to death. They also die because the police shoot at the boats in which they cross rivers, as happened to 20-year-old Arat Semiullah from Afghanistan, whose funeral prayer I attended in Bosnia and Herzegovina. They also die because the police refuse to respond to their repeated cries for help, as in the case of three minors from Egypt who froze to death in a Bulgarian forest in late 2024.

The root of my journalistic work on migrant deaths along the Balkan route lies in the 'List of Refugee Deaths’, compiled by UNITED, a European network of activists and non-governmental organisations. The list documents information from 1993 to the present, about who has died, where, when, how and under what circumstances, while trying to reach Europe or somewhere within Europe. Many of those on the list were refugees fleeing the wars in the former Yugoslav countries. Eleven-year-old Jasminka from Bosnia died in 1994 after her Roma family was set on fire in a refugee centre in Cologne. Lejla Ibrahimović from Bosnia took her own life on 4 December 1994 in Birmingham after the British Interior Ministry refused to grant a visa to her husband Safet. Many people on the list tragically died by suicide.

Many did so after their asylum applications were refused, or before they were due to be deported from the European country they had managed to reach or in protest of the long wait for their asylum requests to be resolved. In the summer of 1995, Todor Bogdanović from Yugoslavia was shot by French police in the mountains near the border with Italy. He was eight years old. Refugees from former Yugoslav countries crossed the borders with documents and received protection in European countries, similar to Ukrainian refugees since the war in Ukraine began. But even then, some could not cross the border legally and tried to reach safety in Western Europe by any means they could, just as non-European refugees have done over the past decade. We don't know about those deaths from the 1990s, just as we don’t know much about the ones happening today.

Twelve years ago, I printed out that list, and it has been sitting on my desk ever since as a reminder that I need to do something about it. For me, no photograph, no text, no documentary about refugees is as heart-wrenching as that bare list of dead people. Those densely written pages are a catalogue of refugee despair and the cruelty of Europe's border regime.

As a reporter, I have covered various aspects of migration, including illegal pushbacks and police violence, particularly by the Croatian police, over the past decade. I started focusing on deaths in 2023. I toured cemeteries with activists in Croatia and Bosnia and Herzegovina, sent hundreds of inquiries to state bodies, spoke to the loved ones of the deceased. It is the activists, not the police, that migrants call when their life is in danger. It is the activists who help relatives find those who have disappeared after losing contact with them. It is activists who try to identify the dead, and put up permanent gravestones. This network of compassionate people does the work that should be done by institutions.

The text Unmarked monuments of EU's shame in Croatia and Bosnia is part of what I published, and it was created as part of an international journalistic investigation into migrant deaths at the external borders of the European Union, which I conducted together with colleagues from Greece, Italy, Spain, and Poland. The series titled 1000 Lives, 0 Names: The Border Graves Investigation won the 2024 Special Award European Press Prize and Investigative Journalism for EU Impact Award (IJ4EU).

Based in Zagreb, Croatia, Barbara Matejčić is an award-wining freelance journalist, non-fiction writer, editor, researcher and audio producer focused on social affairs and human rights in the Balkan region. She has won several awards, including the Investigative Journalism for Europe award (2024) and the European Press Prize (2024). The Croatian Journalists’ Association named her best print journalist in Croatia for her features about post-war societies in Croatia and Bosnia and Herzegovina. She writes for Croatian and international media and produces multimedia projects. She lectures in Journalism Studies at the University of VERN in Zagreb. You can find out more about Barbara's work at barbaramatejcic.com

EU-maat eivät saa pakottaa syyrialaispakolaisia palaamaan vallitseviin epävakaisiin oloihin

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on valmis tukemaan niitä syyrialaisia, jotka kokevat kotiinpaluun olevan turvallista. Muiden osalta se ei suosittele pakkopalautuksia poliittisesti epävakaaseen maahan, joka kamppailee yhdessä maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä ja jossa jopa 90 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, kirjoittaa UNHCR:n edustaja Jean-Nicolas Beuze.

Read more in all languages

Jean-Nicolas Beuze

Syyrian poliittisen toimintaympäristön muuttuessa nopeasti presidentti Bashar al-Assadin kukistumisen jälkeen on maailman suurimman pakolaisväestön ympärillä käytävä keskustelu noussut keskeiseen asemaan eri puolilla Eurooppaa.

Yhä useammat EU-maat ovat keskeyttäneet syyrialaisten turvapaikkahakemuksiin liittyvien päätösten tekemisen. Jotkut maat puolestaan ovat ilmoittaneet pakolaisten kotiinpaluuseen kannustavista aloitteista, joihin sisältyy tilauslentoja ja taloudellisia kannustimia tai nk. paluubonuksia. Joidenkin maiden väitetään myös suunnittelevan niiden alueella tällä hetkellä oleskelevien syyrialaisten maasta karkottamista heidän pakolaisasemastaan huolimatta.

Jotta EU-maat voisivat tehdä tietoon perustuvia turvapaikkapäätöksiä, niiden on arvioitava, onko Euroopassa tällä hetkellä oleskelevien syyrialaisten turvallista palata kotimaahansa. Nopeasti muuttuvan paikallisen tilanteen vuoksi on mahdotonta tehdä lopullisia arvioita tämänhetkisestä turvallisuudesta. Syyrian turvallisuustilanne on edelleen epävarma, sillä maa häilyy mahdollisen rauhan ja sovinnonteon ja toisaalta väkivaltaisuuksien jatkumisen välimaastossa.

Miljoonat maan ulkopuolella elävät syyrialaispakolaiset pohtivat, mitä kotimaan muuttuva tilanne merkitsee heidän oman tulevaisuutensa kannalta. He kyselevät itseltään: Onko Syyria turvallinen minulle? Kunnioitetaanko oikeuksiani? Joillekin paluun toteuttaminen voi vaikuttaa mahdolliselta, kun taas toiset ovat edelleen syvästi huolissaan tilanteesta.

Miltä tulevaisuus näyttää etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien, eri poliittisia näkökantoja edustavien tai hlbtiq+-yhteisöön kuuluvien kannalta tämänhetkisessä Syyriassa? Selkeää vastausta siihen ei vielä ole.

Meidän on kuitenkin kunnioitettava niiden ihmisten harkintakykyä, jotka kokevat, että paluu on turvallista – ja mahdollisesti tuettava heitä alkuperäyhteisöihinsä palaamisessa ja uudelleenkotoutumisessa. Muiden osalta UNHCR ei suosittele pakkopalautuksia maassa vallitsevan epävakauden ja poliittisen epävarmuuden vuoksi.

Pakkopalautukset Euroopan unionista rikkoisivat syyrialaisten oikeuksia pakolaisina ja saattaisivat aiheuttaa heille vakavaa ja peruuttamatonta haittaa maahan paluun yhteydessä.

Eri puolilla Syyriaa jatkuva aseellinen väkivalta sekä epävarmuus siitä, miten uudet viranomaiset huolehtivat väestön, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, tarpeista, saavat monet ajattelemaan, että paluu on vielä ennenaikaista. On tärkeää kunnioittaa heidän harkintakykyään tässä asiassa. EU:n jäsenvaltioiden ja suurinta osaa syyrialaispakolaisista yli kymmenen vuoden ajan auliisti vastaanottaneiden Syyrian naapurimaiden onkin pidettävä kiinni sitoumuksestaan tarjota syyrialaisille suojaa alueellaan.

Marraskuun lopussa kärjistyneiden vihollisuuksien vuoksi maan sisällä siirtymään joutuneista 1,1 miljoonasta ihmisestä lähes 627 000 on edelleen evakossa, ja heistä 75 prosenttia on naisia ja lapsia.

Ennenaikainen paluu aiheuttaisi merkittäviä riskejä ja ruokkisi edelleen väestön pakkosiirtoja – niin Syyrian sisällä kuin sen rajojenkin yli – mikä viime kädessä syventäisi kriisiä.

Väestön laajamittaisten pakkomuuttojen lisäksi Syyria kamppailee yhdessä maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä. Huomattava osa Syyrian infrastruktuurista, kuten sairaaloista, kouluista ja asunnoista, on tuhoutunut konfliktissa. Suurimmalla osalla pakolaisista ei ole kotia, johon palata, ja monilla alueilla on edelleen puutetta ruuasta, puhtaasta vedestä ja sairaanhoidosta. Peruspalveluiden, taloudellisten mahdollisuuksien ja turvallisuuden puute tekee elämän uudelleenrakentamisesta kestävällä ja ihmisarvoisella tavalla haastavaa maahan palaaville. Syyrian väestöstä jopa 90 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.

Libanonista, Turkista ja Jordaniasta vapaaehtoisesti palanneiden syyrialaisten määrä on kasvanut viime viikkojen aikana huomattavasti, ja alustavien arvioiden mukaan maahan on palannut jo 125 000 syyrialaista, mikä tarkoittaa 7 000:ta paluumuuttajaa päivässä. Paluita ohjaavat usein henkilökohtaiset valinnat, ja UNHCR on sitoutunut tukemaan niitä syyrialaisia, jotka päättävät palata.

Monet Euroopassa ja naapurimaissa elävät syyrialaiset pohtivat paluun turvallisuutta ja sitä, mitä peruspalveluja ja mahdollisuuksia heille on tarjolla elämänsä uudelleenrakentamiseen. Samalla he myös kaipaavat läheistensä jälleennäkemistä. Tästä syystä monet syyrialaiset haluaisivat palata kotiin lyhyeksi ajaksi arvioimaan tilannetta paikan päällä. Tämän olisi oltava mahdollista ilman pelkoa pakolaisaseman menettämisestä Euroopassa. Lyhyet vierailut maassa ovat olennaisen tärkeitä, jotta ihmiset voisivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Sellaiset johtaisivat parempaan lopputulokseen, kuten turvalliseen ja pysyvään paluuseen.

Syyrialaisilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja varovaisuutta heidän odottaessaan sopivia olosuhteita turvalliselle paluulle ja onnistuneelle kotoutumiselle omiin yhteisöihinsä. Monien syyrialaisten alkaessa nyt harkita kotiinpaluuta UNHCR on valmis tukemaan heitä. Väestön vuosia kestäneen pakkosiirron jälkeen tämä voi merkitä monille kauan odotettua mahdollisuutta päättää pakolaisuusmatka ja tarttua kestävään ratkaisuun eli paluuseen Syyriaan. Euroopan unioni ja UNHCR ovat pysyneet syyrialaisten rinnalla koko heidän maanpakolaisuutensa ajan, ja ne aikovat tukea heitä jatkossakin kotimaahan paluussa ja uuden Syyrian rakentamisessa.

Jean-Nicolas Beuze on UNHCR:n edustaja EU:ssa, Belgiassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Portugalissa, ja hän on aiemmin palvellut UNHCR:n edustajana Irakissa, Jemenissä ja Kanadassa. Hänellä on yli 27 vuoden kokemus työskentelystä YK:ssa niin kentällä kuin päämajassakin ihmisoikeuksien, rauhanturvaamisen ja lastensuojelun aloilla.

Uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpano saattaa koetella EU-hankkeen kestävyyttä

EU:n uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta pidettiin historiallisena virstanpylväänä, kun se hyväksyttiin toukokuussa 2024, mutta sen on vielä osoitettava hyötynsä. Sitä vuonna 2025 odottavat haasteet eivät kuitenkaan ole helppoja: sopimukselle ominainen monimutkaisuus ja sen täytäntöönpanon tiukka määräaika edellyttävät poikkeuksellisen epävarmassa geopoliittisessa ympäristössä varovaisuutta ja paljon tasapainottelua Migration Policy Institute Europe (MPI Europe) -tutkimuslaitoksen apulaisjohtajan Camille Le Cozin analyysin mukaan.

Read more in all languages

Vuoden 2025 alku herättää kiireellisiä kysymyksiä muuttoliikepolitiikan tulevaisuudesta Euroopan unionissa (EU). Uusi Euroopan komissio on asettanut selkeän suunnan uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta koskevalla täytäntöönpanosuunnitelmallaan, mutta muuttuvat olosuhteet uhkaavat kääntää poliittisen painopisteen ja resurssit muualle. Saksan tulevat vaalit ovat lisänneet epävarmuutta Assadin hallinnon kaatumisen vaikutusten ja Ukrainan sodan arvaamattoman kehityksen ohella. Keskustelu ulkoistamismalleista jatkuu, mutta nämä ponnistelut ovat usein yksittäisiä poliittisia manöövereitä eivätkä osa yhtenäistä EU:n strategiaa. Samalla muuttoliike on edelleen välineellistynyttä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, ja tämä välineellistyminen johtaa yhä enemmän poikkeamiin EU:n lainsäädännöstä. Tänä vuonna on keskeistä ratkaista, voiko Euroopan unioni noudattaa luottamusta edistävää lähestymistapaa ja toteuttaa kipeästi kaivattuja kollektiivisia toimia, vai pirstoutuuko se entisestään.

Toukokuussa 2024 monet eurooppalaiset päättäjät pitivät sopimuksen hyväksymistä historiallisena virstanpylväänä vuosien vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Juuri ennen Euroopan parlamentin vaaleja tämä sopimus osoitti ryhmittymän kyvyn yhdistyä ja ratkaista joitakin sen haastavimpia kysymyksiä. Sopimuksen tavoitteissa keskityttiin vastuuseen ja solidaarisuuteen liittyvien jännitteiden lieventämiseen, jatkuvaa muuttoliikekriisiä koskevan käsityksen ratkaisemiseen ja turvapaikkamenettelyjen eroavuuksien yhdenmukaistamiseen jäsenvaltioissa. Vaikka uusi kehys perustuu pitkälti nykyiseen järjestelmään, siinä otetaan käyttöön tiukempia toimenpiteitä, kuten järjestelmällinen seulonta, tehostetut rajalla toteutettavat turvapaikka- ja palauttamismenettelyt sekä poikkeukset yhteisistä säännöistä kriisin aikana. Sopimuksella vahvistetaan myös eurooppalaistamista, johon sisältyy pakollinen solidaarisuus, EU:n toimielinten ja virastojen roolien vahvistaminen sekä EU:n rahoituksen ja valvonnan lisääminen.

Tämä EU:n uskottavuuden lisääminen muuttoliikkeen hallinnassa ryhmittymänä voi kuitenkin olla lyhytaikaista, jos eurooppalaiset eivät pane uusia sääntöjä täytäntöön toukokuuhun 2026 mennessä. Tämä tiukka määräaika on erityisen haastava, koska sopimus edellyttää monimutkaisen järjestelmän luomista, resurssien käyttöönottoa sekä henkilöstön rekrytointia ja koulutusta erityisesti etulinjassa olevissa jäsenvaltioissa. Vaikka jäsenvaltiot ovat laatineet kansallisia toimintasuunnitelmia, suuri osa tästä työstä on tehty suljettujen ovien takana, eikä poliittista viestintää ole ollut. Tämä kuilu aiheuttaa kasvavan riskin, koska poliittinen ohjaus on ratkaisevan tärkeää hauraan tasapainon säilyttämiseksi EU:n tasolla.

Lisäksi uuden järjestelmän toteuttaminen edellyttää sidosryhmien yhteenliittymien muodostamista. Kansalliset turvapaikkavirastot ovat keskeisessä asemassa monimutkaisten lainsäädäntötekstien muuntamisessa käytännön kehyksiksi, ja EU:n virastoilla – erityisesti Euroopan unionin turvapaikkavirastolla – on jo keskeinen rooli tässä prosessissa. Yhtä tärkeää on kansalaisjärjestöjen osallistuminen, jotta niiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää ja varmistaa muun muassa oikeudellisen neuvonnan saanti ja uusien menettelyjen valvonta. Näiden toimien tukemiseksi tarvitaan enemmän yhteistyöhön perustuvia lähestymistapoja, kuten säännöllisiä kuulemisia, vankkoja tietojenvaihtomekanismeja ja operatiivisia työryhmiä, jotka kokoontuvat säännöllisesti.

Samalla merkittävä huomio on kiinnittynyt ulkoistamisstrategioihin, ja yhä useammissa Euroopan pääkaupungeissa niitä pidetään EU:n muuttoliikehaasteiden korjaajina. Italian ja Albanian välinen sopimus on herättänyt lukuisia keskusteluja sen mahdollisuuksista hallita paremmin eri ryhmistä koostuvaa muuttovirtaa ja asettanut Giorgia Melonin johtoasemaan tällä alalla koko Euroopassa. Se ei ole kuitenkaan vielä tuottanut tuloksia ja on edelleen kahdenvälinen sopimus, johon ei sisälly muiden eurooppalaisten kumppanien osallistumista. Tällä välin muut hallitukset kehittävät muita, vaihtoehtoisia malleja, kuten palautuskeskuksia, ja keinoja niiden integroimiseksi EU:n laajuiseen lähestymistapaan.

Juuri palauttaminen noussee poliittisessa keskustelussa lähikuukausina keskeiseen asemaan. Osa sopimuksesta todellakin liittyy palauttamisten nopeuttamiseen, erityisesti etulinjan valtioissa rajamenettelyissä olevien henkilöiden osalta. Komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan tämän kiireellisen ongelman mutta kokeilemaan samalla palauttamiskeskuksia yhtenä vaihtoehtona. Ehdotuksia palauttamisdirektiivin tarkistamiseksi odotetaan maaliskuussa. Tiukan aikataulun vuoksi vaarana on, että eurooppalaiset eivät pysty ottamaan täysin huomioon kentältä saatuja kokemuksia, vaikka viime vuosikymmenen aikana on saavutettu edistystä muun muassa tiedotuksen, neuvonnan, uudelleenkotouttamistuen ja EU:n laajuisen vastavuoroisen oppimisen aloilla. Lisäksi EU:n on oltava varovainen, ettei ulkoistamismallien kokeileminen vahingoita sen suhteita lähtömaihin ja heikennä sen laajempaa asemaa.

Tämä herkkä tasapainoilu tapahtuu poikkeuksellisen epävarmassa ympäristössä, mikä tekee sopimuksen täytäntöönpanosta testin sekä muuttoliikkeen hallinnalle että laajemmalle EU-hankkeelle. Erityisesti Puolan rajalla vallitseva tilanne korostaa erityisiä haasteita sitovien sääntöjen ylläpitämisessä vihamielisen naapurin painostuksen alla. Syyrian ja Ukrainan osalta Euroopan pääkaupungeissa on valmistauduttava ennakoimattomaan kehitykseen. Tulevana vuonna on ratkaisevan tärkeää edistää vahvaa johtajuutta EU:n tasolla, jotta voidaan panna täytäntöön uusia sääntöjä ja jatkaa sellaisten innovaatioiden tutkimista, jotka ovat yhdenmukaisia yhteisen lähestymistavan kanssa ja vahvistavat sitä. Tähän kuuluu panostaminen kestävien kumppanuuksien rakentamiseen prioriteettimaiden kanssa ja se, että vältetään resurssien hukkaaminen poliittisiin temppuihin.

Camille Le Coz on apulaisjohtaja Brysseliin sijoittautuneessa Migration Policy Institute Europe -tutkimuslaitoksessa, jonka tavoitteena on tehokkaampi maahanmuuton, kotouttamisen ja turvapaikkajärjestelmien hallinta sekä onnistuneet tulokset uusille tulokkaille, maahanmuuttajataustaisille perheille ja vastaanottaville yhteisöille.

Schotstek: Yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja monimuotoisuuden edistäminen johtotehtävissä

Syntyperä ja sosiaalinen tausta eivät saa koskaan olla esteenä menestykselle, kirjoittaa Schotstekin toimitusjohtaja Evgi Sadegie. Schotstek on Hampurissa ja Berliinissä toimiva organisaatio, joka edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja kulttuurista monimuotoisuutta työelämässä. Schotstekin ainutlaatuisilla apurahaohjelmilla pyritään tukemaan älykkäitä, kunnianhimoisia ja motivoituneita maahanmuuttajataustaisia nuoria heidän matkallaan tutkimuksen, liiketoiminnan ja yhteiskunnan johtotehtäviin. Auttamalla lahjakkaita opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia rakentamaan vahvoja verkostoja ja hankkimaan oikeat taidot Schotstek antaa heille mahdollisuuden saavuttaa täyden potentiaalinsa.

Read more in all languages

Evgi Sadegie

Saksa on kulttuurisesti monimuotoinen maa, mutta tämä näkyy edelleen hyvin vähän Saksan talouden, tieteen, kulttuurin ja politiikan johtotehtävissä. Maahanmuuttajataustaiset ihmiset kohtaavat usein esteitä, jotka johtavat sosiaalisen eriarvoisuuden syvenemiseen, innovaatiopotentiaalin hyödyntämättä jättämiseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkenemiseen. Ennakkoluulot, eriarvoisuus koulutusmahdollisuuksissa sekä roolimallien ja verkostojen puute estävät monien lahjakkaiden ihmisten urakehityksen.

Sigrid Berenberg perusti ystävineen Schotstekin vuonna 2013. Sigrid Berenberg on asianajaja, joka on useiden vuosien ajan pyrkinyt edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja monimuotoisuutta. Hän perusti Schotstekin yhdessä samanmielisten ihmisten kanssa tasoittamaan tietä johtaviin asemiin pyrkiville älykkäille, kunnianhimoisille ja motivoituneille maahanmuuttajataustaisille nuorille. Berenberg on tukenut apurahan saaneita hyviä tuloksia saavuttaneita yksilöitä, joista tulee tulevaisuuden vaikuttajia ja päätöksentekijöitä. Hän osallistui useiden vuosien ajan täysin vapaaehtoispohjalta ohjelman toteuttamiseen.

Schotstek on voittoa tavoittelematon yritys, joka saa tukea lahjoitusten ja muiden yritysten kanssa toteutettavien yhteisten aloitteiden muodossa. Kumppanien, neuvoa-antavien elinten ja ystävien verkosto, joka koostuu eri sektoreita ja kulttuureita edustavista korkean tason päättäjistä, tukee tiiviisti ohjelmaa. Mainitsemisen arvoista on, että kolme seitsemästä kumppanista ja yrityksen nykyinen toimitusjohtaja ovat kaikki Schotstek-ohjelman alumneja. Tämä osoittaa, miten Schotstek antaa kasvavassa määrin vastuuta tukemilleen osaajille, ja sillä on näin pysyvää vaikutusta.

Schotstek tarjoaa ainutlaatuista tukea opiskelijoille ja nuorille ammattilaisille kahden rinnakkaisen ohjelman kautta. Opiskelijoille tarkoitettuun ohjelmaan otetaan Hampurissa vuosittain mukaan enintään 25 osallistujaa, ja nuorille ammattilaisille tarkoitettuun ohjelmaan Hampurissa ja Berliinissä enintään 20 osallistujaa. Kaksivuotisen pakollisen ohjelman jälkeen osallistujat pysyvät verkoston jäseninä ja voivat osallistua tapahtumiin.

Keskeinen osa Schotstekin toimintaa on vahvojen verkostojen rakentaminen. Monilla maahanmuuttajataustaisilla nuorilla ei ole ammatillisia ja sosiaalisia kontakteja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä uramahdollisuuksien kannalta. Schotstek tarjoaa heille mahdollisuuden olla yhteydessä alumneihin, neuvoa-antaviin elimiin ja liike-elämän, tieteen, politiikan, kulttuurin ja yhteiskunnan asiantuntijoihin. Säännölliset tapahtumat, kuten teemaillat ja keskustelut johtavassa asemassa olevien henkilöiden kanssa, edistävät tietojen vaihtoa ja avartavat näkymiään. Nämä yhteydet avaavat uramahdollisuuksia ja luovat yhteisön, joka mahdollistaa pitkäaikaisen tuen ja kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön. Alumnit ovat nyt avainasemassa jakaessaan tietojaan ja verkostojaan ja laajentaessaan jatkuvasti Schotstekin toimintaa.

Schotstek tarjoaa työpajoja ja valmennuksia, jotka valmistavat osallistujia erityisesti johtotehtäviin. Koulutuksessa vahvistetaan avaintaitoja, kuten viestintätaitoja, itseluottamusta ja johtamista. Osallistujat saavat myös henkilökohtaista tukea mentoroinnin kautta. He ovat yhteydessä kokeneisiin ammattilaisiin ja johtajiin, jotka voivat tarjota arvokasta tietoa työelämästä, tukea uran suunnittelussa ja auttaa ammatillisissa haasteissa. Mentorit toimivat roolimalleina ja kannustavat osallistujia pyrkimään kohti ammatillisia tavoitteitaan ja ylittämään niiden tiellä olevat esteet.

Toinen Schotstek-ohjelman erityispiirre on kulttuurisen osallistumisen edistäminen. Osallistujat käyvät museoissa, teatterissa, oopperassa, gallerioissa ja muissa kulttuurilaitoksissa. Tämä vahvistaa kulttuurikasvatusta, henkilökohtaista kehitystä ja yhteyksiä kotikaupunkiin. Nämä kokemukset avartavat osallistujien näkymiä ja lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Schotstek pyrkii edistämään monimuotoisuutta johtotasolla. Syntyperän ja sosiaalisen taustan ei pitäisi enää olla menestyksen esteenä. Schotstek on perustamisestaan lähtien tukenut jo satoja nuoria, ja yli 240 osallistujaa ja alumnia on edelleen aktiivisesti mukana toiminnassa. Monet osallistuvat alumniohjausryhmään, toimivat lähettiläinä, ovat mukana sosiaalisessa mediassa tai jakavat kokemuksiaan toimimalla mentoreina. Schotstek-mallissa entiset apurahansaajat jäävät pysyvästi osaksi verkostoa, mikä mahdollistaa jatkuvuuden. Ohjelman laajentaminen Berliiniin vuonna 2023 osoittaa, että Schotstek-konsepti voidaan ottaa menestyksekkäästi käyttöön myös muissa kaupungeissa.

Schotstek ei ole pelkkä tukiohjelma: se on liike, joka näyttää vaikuttavalla tavalla, miten monimuotoisuutta voidaan edistää ja tehdä näkyväksi johtotehtävissä. Schotstek avaa ja luo mahdollisuuksia, jotka eivät rajoitu yksilölliseen menestykseen, ja antaa esimerkin siitä, miten Saksa voi hyödyntää täyttä potentiaaliaan maahanmuuttomaana. Edistäessään poikkeuksellisia lahjakkuuksia ja poistaessaan esteitä ohjelmalla on ratkaiseva rooli oikeudenmukaisemman ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan yhteiskunnan luomisessa, mikä on olennaisen tärkeää globalisoituneessa maailmassa.

Evgi Sadegie, Turkin tutkimuksen maisteri (M.A. Turkish Studies), on Schotstek gGmbH:n toimitusjohtaja ja vuoden 2014 alumni. Ennen nykyistä rooliaan hän johti Hampurin kansalaissäätiön Yoldaş-mentorointihanketta, joka tukee sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien turkinkielisten perheiden lapsia, edistäen näin yhtäläisiä mahdollisuuksia toisella tasa-arvon kannalta yhtä tärkeällä osa-alueella. Sadegiella on laaja kokemus projektien hallinnoinnista erityisesti mentoroinnin ja kulttuurienvälisen yhteistyön saralla, ja hän on aktiivisesti mukana edistämässä yhteiskunnan monimuotoisuutta ja kotoutumista.

Ei pääsyä albaaneille: maahanmuuttajan tarina haasteista, sopeutumisesta ja toivosta

Kreikkaan muuttanut albaani Almir Hoxhaj puhuu nyt kreikkaa yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Asuttuaan Kreikassa yli 30 vuotta hän tuntee olevansa osa maata, mutta sopeutuminen yhteiskuntaan, jossa sanaa ”albaani” käytetään jopa haukkumasanana, ei ole ollut helppoa. Tämä on hänen henkilökohtainen tarinansa.

Read more in all languages

Synnyin pienessä kylässä Avlonasin maakunnassa, ja asuin siellä 12-vuotiaaksi asti. Perheeni muutti Tiranaan, mutta vuonna 1997 tein vaikean ratkaisun ja päätin etsiä parempaa tulevaisuutta Kreikasta. Rajojen avaamisen jälkeen oli silloin yleistä, että albaanit pyrkivät Kreikkaan hakemaan turvaa. Maarajat oletettavasti helpottivat asiaa. Ylitin rajan jalkaisin 18 kertaa. Pelkäsin merta. Muistan jopa viimeisen viiden päivän vaellukseni Véroiaan, johon päästyäni olin uskomattoman janoinen jatkuvasta sateesta huolimatta. Kun viimein sain käteeni täyden lasin vettä, se ei riittänyt sammuttamaan janoani. Niin alkoi elämäni Kreikassa. Täysi vesilasi kädessäni.

Ensimmäisen kontaktin maahan sain, kun olin 15-vuotias ja ylitin rajan ensimmäisen kerran, salaa ystävieni kanssa. Meillä ei käynyt mielessäkään, että teimme jotain laitonta. Jos olisin voinut lentää Kreikkaan, olisin tehnyt niin. Kreikka sekä sen kieli, mytologia ja historia olivat mielestäni erityisen houkuttelevia. Kesällä tein kovasti töitä tukeakseni perhettäni. Lopullinen muuttoni Kreikkaan oli täynnä haasteita: oikeudellista epävarmuutta, rasismia ja kotoutumisongelmia. Muistan selvästi yhden tapauksen alkuajoilta. Olin maassa laittomasti, ilman vakuutusta, enkä osannut kieltä – ja hampaani lohkesi. Ainoa vaihtoehto oli poistaa se itse. Vedin sen irti peilin edessä pihdeillä, joita käytin töissä. Suuni oli täynnä verta.

Sopeutuminen kreikkalaiseen yhteiskuntaan ei ollut helppoa. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajana tunsin itseni muukalaiseksi – ikään kuin minulla olisi ollut jatkuvasti verta suussani. Olin maassa laittomasti ja pelkäsin mennä ulos kävelylle tai kahville. Koin rasismia kaikkialla, monessa muodossa. Eräs isä pelotteli pientä lastaan, että albaani söisi tämän, jos tämä ei pysyisi hiljaa. Minulta evättiin pääsy kahviloihin, klubeihin ja muihin paikkoihin, joista joissakin oli alkuaikoinani jopa kyltti ”Ei albaaneja”. He sanoivat meitä likaisiksi, koska edustimme eri uskontoa. Kreikkalaisten ja albaanien suhteet ovat nyt paremmat, vaikka stereotypioita on edelleen. Sanaa ”albaani” käytetään Kreikassa jopa haukkumasanana. Rasismia on ollut ja on vieläkin, mutta se on nyt lievempää. Ajat ovat muuttuneet. Rasismia kuitenkin esiintyy, ja sitä pahentavat taloudelliset vaikeudet ja koulutuksen puute.

Ennakkoluulot ja syrjintä ovat syvään juurtuneita ja johtavat usein äärimmäisiin poliittisiin ja sosiaalisiin toimintamalleihin, jotka yleistyvät ja ulottuvat jopa Euroopan parlamenttiin asti. Se on surullista! Tämä on edelleen todellisuutta, vaikka tilanne onkin parantunut. Nuoremmilla sukupolvilla on kuitenkin toivoa. Lapsillamme on paremmat mahdollisuudet tulla täysin hyväksytyiksi. Tämä koskee myös 12-vuotiasta tytärtäni.

Tänään työskentelen rakennusurakoitsijana ja katson taaksepäin sekavin tuntein. Kokemani sopeutumisvaikeudet ja hyväksynnän puute olivat arkipäivää. Näiden haasteiden myötä opin kuitenkin ymmärtämään elämää ja kotoutumisen merkitystä syvällisemmin.

Albania on ikuisesti osa minua. Muistan selvästi kommunistihallinnon vuodet. Se oli vainoharhaisuuden, pelon, epävarmuuden ja äärimmäisen köyhyyden aikaa. Hallinnon kaatuminen toi helpotusta mutta myös uusia ongelmia, kuten työttömyyttä ja rikollisuutta. Nuo kokemukset muokkasivat minua. Ne opettivat minut arvostamaan Kreikassa löytämääni vakautta ja vapautta.

Itse tunnen löytäneeni yhteyden Kreikkaan. Vaikka sydämeni on kotikylässäni Albaniassa, elämäni on täällä. Kreikkani on yhtä hyvää kuin äidinkieleni. Kokemukseni, kamppailuni ja saavutukseni saavat minut tuntemaan, että kuulun tähän maahan. Toivon, että ajan mittaan kreikkalaiset hyväksyvät meidät täysin ja tunnustavat panoksemme yhteiskunnassa.

Muutto toiseen maahan on täynnä haasteita mutta myös mahdollisuuksia, enkä ole Kreikassa asuvana albaanimaahanmuuttajana voinut välttyä koettelemuksilta. Tarinani on täynnä haasteita, sopeutumista ja toivoa.

Aion tulevina vuosina jatkaa elämääni Kreikassa, joka on kotini, ja uskon Albanian olevan tulevaisuudessa tasavertainen Euroopan unionin jäsen. EU on nyt koti meille kaikille.

Almir Hoxhaj on 47-vuotias. Hän asuu ja työskentelee Tripolissa, pienessä kaupungissa Peloponnesoksen niemimaalla. Hänellä on 12-vuotias tytär. Hänen suosikkikaupunkinsa on Berliini. Hän puhuu ja kirjoittaa kreikkaa sujuvasti ja on kääntänyt kreikaksi albanialaisen kirjailijan Rudi Erebaran kirjan ”The Saga of the Stars of Dawn” [Το έπος των άστρων της Αυγής]. Kirjalle myönnettiin Euroopan unionin kirjallisuuspalkinto vuonna 2017, ja se kuvaa Albanian kansan tragediaa 1900-luvulla. Tarina sijoittuu edelliselle vuosisadalle, mutta totalitarismin, fasismin ja irrationalismin sisin olemus on valitettavasti edelleen ajankohtainen asia, vaikka se onkin saanut ”nykyaikaisempia” muotoja.