ETSK esitti joulukuussa elokuvan Under the Grey Sky, joka kertoo valkovenäläisistä toimittajista, jotka ovat maksaneet hirvittävän henkilökohtaisen hinnan siitä, että he ovat raportoineet poliittisesta kuohunnasta maassaan.
Valkovenäläis-puolalaisen elokuvantekijän Mara Tamkovichin debyyttielokuva Under the Grey Sky kertoo sydäntäsärkevän tarinan Lenasta, valkovenäläisestä toimittajasta, joka joutuu vankilaan esitettyään suorana lähetyksenä sitä, kun hallitus tukahdutti rauhanomaisen mielenosoituksen Minskissä Muutoksen aukiolla. Vuosi on 2020, ja Valko-Venäjällä nähdään ennennäkemätön mielenosoitusten aalto sen jälkeen, kun Aljaksandr Lukašenka valittiin lavastetuissa vaaleissa uudelleen kuudetta kertaa.
Lena ja hänen kameraoperaattorinsa Volha pidätetään, kun he jatkavat mielenosoitusten kuvaamista, vaikka poliisin lennokki on jäljittänyt heidät. Kafkamaisen absurdissa juonenkäänteessä Lenaa syytetään ensin mellakoiden järjestämisestä ja julkisen liikenteen häiritsemisestä, minkä jälkeen syytenimike muuttuu maanpetokseksi. Seitsemän päivää kestävä hallinnollinen säilöönotto muuttuukin kahdeksan vuoden vankeustuomioksi salaisen oikeudenkäynnin jälkeen. Hänen kollegansa saa kahden vuoden tuomion. Lenan aviomies Ilja, jota hallinnon poliisi myös ahdistelee, yrittää epätoivoisesti saada Lenan pois vankilasta ja jopa yrittää suostutella Lenaa tunnustamaan syyllisyytensä vastineeksi vapaudesta. Lena ei kuitenkaan voi tehdä niin.
Elokuva perustuu tositarinaan valkovenäläisistä Belsat TV:n toimittajista Katsjaryna Andrejevasta, hänen miehestään Ihar Iljašista ja hänen kollegastaan Darja Tšultsovasta. Darja on suorittanut kahden vuoden tuomionsa, kun taas Katsjaryna ja Ihar ovat edelleen vankilassa. Katsjaryna suorittaa pidennettyä kahdeksan vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomiota. Nämä tapaukset eivät ole ainutlaatuisia: Valko-Venäjän journalistiliiton mukaan vuoden 2024 lopussa vankilassa oli edelleen 45 media-alan työntekijää. Monet kohtaavat painetta myös paettuaan ulkomaille.
Elokuva sai maailman ensi-iltansa Tribecan elokuvajuhlilla New Yorkissa kesäkuussa 2024.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) esitti elokuvan Under the Grey Sky 13. joulukuuta Tamkovichin läsnä ollessa ja osana seminaaria, jossa käsiteltiin Valko-Venäjän riippumattomien tiedotusvälineiden roolia yhteiskunnan selviytymiskyvyn ja demokratisoitumisen edistämisessä.
ETSK-info keskusteli Tamkovichin kanssa elokuvasta:
Kuinka tarkasti elokuva seuraa todellisia tapahtumia ja Katsjaryna Andrejevan kohtaloa? Käytitkö todellista kuvamateriaalia vuoden 2020 mielenosoituksista ja Andrejevan tapauksesta?
Elokuvassa käytetään todellista kuvamateriaalia useita kertoja. Mielenosoituksen, josta hahmot lähettävät kuvaa elokuvan alussa, kuvasivat itse asiassa Andrejeva ja Tšultsova. Nämä ovat todellisia kuvia, jotka olemme sisällyttäneet näyteltyyn kohtaukseen. Raman Bandarenkan säilöönotto, jonka hahmot näkevät tietokoneillaan, on myös todellista kuvamateriaalia. (Toim. huom. Naamioituneet roistot hakkasivat aktivisti Raman Bandarenkan kuoliaaksi sen jälkeen, kun hän yritti estää heitä leikkaamasta pois punaisia ja valkoisia nauhoja, jotka symboloivat Valko-Venäjän lippua ennen Neuvostoliiton miehitystä.) Elokuvan lopussa, eräänlaisena epilogina, esitän montaasin Katsjarynan suorista lähetyksistä mielenosoituksista.
Perusjuoni on vahvasti todellisuuden mukainen: tapa, jolla toimittajia pidätettiin ja asetettiin syytteeseen, ja rangaistukset, joita he saivat. Tavoitteenani ei kuitenkaan ollut esittää tarkkaa kuvaa tapahtumista vaan pikemminkin tunteen tason totuus joskus tuskallisistakin valinnoista, joita ihmisten oli tehtävä. Hahmoilla on eri nimet, jotta saadaan etäisyyttä hahmojen ja niiden taustalla olevien todellisten henkilöjen välille, mutta myös jotta saadaan yleisö ajattelemaan tarinaa yhtenä monista, metaforana siitä, mitä koko kansakunnalle oli tapahtunut.
Tietääkö Valko-Venäjän suuri yleisö, mitä Andrejevalle ja muille hänen kaltaisilleen toimittajille tapahtui? Tiedätkö, kuinka monen kohtalo oli sama tai samankaltainen kuin hänellä?
Valko-Venäjällä on tapahtunut niin laajamittaisia poliittisia pidätyksiä ja sortotoimia, että tilannetta on vaikea olla tietämättä. Vähintään 130 000 ihmistä on kärsinyt erilaisista sortotoimista ja noin 500 000 on lähtenyt maasta vuoden 2020 jälkeen. Tilanne on yksinkertaisesti liian vakava piilotettavaksi.
Valko-Venäjällä rikoksista syytettyjen tai tuomittujen poliittisten vankien virallinen määrä on useiden viime vuosien ajan ollut vakaasti noin 1 300, mutta ei saa unohtaa, että sadat tai jopa tuhannet ovat jo suorittaneet rangaistuksensa, jotkut on vapautettu ennenaikaisesti ja monet äskettäin tuomitut pelkäävät kertoa julkisesti poliittisen vangin asemastaan. Sortoa tapahtuu kuin liukuhihnalla, kun vapautettujen vankien tilalle tulee koko ajan uusia.
Mikä oli tärkein motivaatio tämän elokuvan tekemiseen? Mitä toivot saavuttavasi elokuvalla?
Valkovenäläisenä koin, että minun pitää tehdä jotain, kun Valko-Venäjän hallinto raa’asti tukahdutti vuoden 2020 mielenosoituksen. Entisenä toimittajana pystyn vahvasti samaistumaan hahmojeni näkökulmaan. Elokuvantekijänä näin vahvan, syvästi liikuttavan tarinan, joka minun oli vain kerrottava.
Minkä toivot jäävän katsojalle pääasiallisena viestinä tai tunteena elokuvan katsomisen jälkeen?
Toivon todella, että ihmiset miettivät hieman, mitä vapaus todellisuudessa on, kuinka paljon se voi maksaa ja arvostavatko he todellisuudessa sitä, mitä heillä on. Toivon, että he ajattelevat Katsjaa ja Iharia ja jokaista vankilassa olevaa ihmistä, sillä vapaus on jotakin, mitä monet täällä Euroopassa pitävät itsestäänselvyytenä.
Mitä EU:n, sen toimielinten, kansalaisyhteiskunnan, toimittajien, ihmisoikeusjärjestöjen ja kansallisten hallitusten pitäisi tehdä auttaakseen?
Toivon, että EU ei unohda Valko-Venäjää eikä pidä sitä menetettynä tapauksena. EU:n tuki antaa kulttuurillemme, tiedotusvälineillemme ja kansalaisyhteiskunnallemme mahdollisuuden selvitä tästä valtavasta paineesta, ja vaikka se saattaa tuntua pitkän aikavälin investoinnilta, se on sen arvoista.
Piilota